Joulu Alankomaissa: Sinterklaas, lahjailta ja kiista Zwarte Pietistä

Milloin Sinterklaas saapuu Alankomaihin, ja miksi juuri Espanjasta?

Juhlakausi alkaa ensimmäisenä lauantaina 11. marraskuuta eli Martinpäivän jälkeen. Silloin on intocht, Sinterklaasin saapuminen: hän nousee maihin höyrylaivasta, kipuaa valkoisen hevosensa selkään ja ratsastaa kulkueessa kaupungin halki. Valtakunnallinen saapuminen järjestetään joka vuosi eri satamassa ja näytetään suorana televisiossa, minkä jälkeen jokainen kaupunki järjestää omansa. Hevosen nimi oli Amerigo vuoteen 2019 asti; se jäi eläkkeelle, ja tilalle tuli Ozosnel.

Miksi Espanjasta? Kukaan ei tiedä varmasti. Yksi selitys liittyy hänen pyhäinjäännöksiinsä, joista puolet siirrettiin vuonna 1087 Myrasta Bariin Etelä-Italiaan. Vanhin lähde, joka yhdistää Sinterklaasin Espanjaan, on muuten amerikkalainen: John Pintardin New Yorkissa vuonna 1810 julkaisema lentokirjanen. Nykyään lapsille kerrotun perinteen mukaan pyhimys viettää vuoden Madridissa.

Pyhimyksen ja hänen matkansa nykyinen kuva on paljolti yhden kirjan ansiota. Vuonna 1850 opettaja Jan Schenkman julkaisi Amsterdamissa teoksen *Sint-Nicolaas en zijn knecht*, ”Pyhä Nikolaus ja hänen palvelijansa”, ensimmäisen kuvakirjan, jossa pyhimys on päähenkilö. Schenkman kokosi siihen hevosen, ratsastuksen kattojen yllä ja saapumisen Espanjasta, ja kirjan avausrunossa pyhimys saapuu Espanjasta höyrylaivalla. Hänen lauluaan *Zie ginds komt de stoomboot*, ”Katso, tuolla tulee höyrylaiva”, lauletaan yhä. Kirjaa painettiin uudelleen 1900-luvulle asti, ja siitä tunnetaan painokset vuosilta 1880, 1905 ja 1907; se auttoi tekemään Nikolauksen päivästä lasten juhlan. Vuodesta 2001 juhlakaudella on ollut myös oma päivittäinen uutislähetyksensä, *Sinterklaasjournaal*, joka kertoo lapsille joka ilta pyhimyksen seikkailuista 5. joulukuuta asti.

Mitä tapahtuu pakjesavondina, 5. joulukuuta illalla?

Heti pyhimyksen saavuttua lapset ”panevat kenkänsä”, *schoen zetten*. Illalla he asettavat kengän takan viereen tai talossa, jossa takkaa ei ole, johonkin valittuun paikkaan, laulavat Sinterklaas-laulun ennen nukkumaanmenoa ja panevat kenkään porkkanan tai omenan hevoselle, usein piirustuksen kera. Aamulla kengässä on herkku tai pieni lahja.

Suuri ilta on 5. joulukuuta, pyhimyksen juhlapäivän aatto: pakjesavond, ”pakettien ilta”. Kesken illan oveen koputetaan tai soitetaan kovaa, kourallinen pepernotenia rapisee ikkunaan, ja kun ovi avataan, ketään ei enää näy, vain lahjasäkki kynnyksellä. Belgiassa ja suuressa osassa Etelä-Alankomaita lahjat tulevat mieluummin 6. joulukuuta aamulla, Nikolauksen päivänä, aivan kuten Lorrainessa.

Aikuisten ja isompien lasten kesken ilta muuttuu usein peliksi: nopat tai muut säännöt ratkaisevat, kuka ottaa, antaa eteenpäin tai avaa paketin tai kenen täytyy suorittaa jokin haaste. Pienten keskuudessa kysymys siitä, kuka koputti oveen, voi kestää vuosia. Kysymystä siitä, milloin ja miten heille kerrotaan totuus, joka koskee myös Sinterklaasia, käsitellään vanhemmille tarkoitetussa oppaassamme.

Runot, yllätykset ja suklaakirjaimet: Nikolauksen päivän tavat

Sinterklaasin lahjaa ei anneta paljaana. Sen mukana on runo, *Sinterklaasgedicht*, jonka saaja lukee ääneen kaikkien kuullen. Runo on kirjoitettu Sinterklaasin tai Pietin näkökulmasta, sillä heidän oletetaan tuntevan jokaisen pienet salaisuudet, ja se kertoo yksinkertaisin riimein hauskoja ja vähän kiusoittelevia tarinoita saajasta. Itse lahja on usein piilotettu yllätykseen, *surprise*, käsin askarreltuun esineeseen, joka pitää purkaa palasiksi, jotta löytää sisällön.

Herkuilla on omat aakkosensa. Suklaakirjain, *chocoladeletter*, on S-kirjaimen muotoinen Sinterklaasille, P Pietille tai lapsen nimen alkukirjaimen muotoinen. Kaksi pientä keksiä, jotka ulkomaalaiset sekoittavat helposti, erotetaan toisistaan: pepernoten ovat vähän kovia piparkakkupaloja ja kruidnoten pieniä, pyöreitä ja rapeita keksejä, jotka maistuvat spekulaasilta. Ennen niitä heiteltiin lapsille kourakaupalla; muutaman liian innokkaan heiton jälkeen niitä jaetaan nykyään mieluummin kädestä käteen.

Viidennen päivän iltana nämä herkut kulkevat kädestä käteen pakettien lomassa, kun runoja luetaan yksi kerrallaan. Jos haluat leipoa maustekeksejä lasten kanssa, katso reseptimme, ja toisesta sukkia täyttävästä vierailijasta, italialaisesta Befanasta, voit lukea artikkelistamme lahjojen tuojista.

Kuka on Zwarte Piet, Sinterklaasin seuralainen?

Sinterklaas matkustaa apureiden kanssa, joita kutsutaan nimellä Piet tai Pieten. Perinteisessä versiossa, jossa heitä esittävät useimmiten valkoiset näyttelijät, heillä on mustaksi maalatut kasvot, kihara peruukki, punaiset huulet ja korvakorut: tämä on Zwarte Piet, ”Musta Pekka”. He auttavat pyhimystä, heittelevät pepernotenia ja naurattavat lapsia. Lorrainessa Pyhän Nikolauksen seuralainen on Père Fouettard, joka esitellään artikkelissamme lahjojen tuojista.

Hahmo päätyi painettuun sanaan Jan Schenkmanin kirjan myötä: siinä pyhimyksen palvelija kuvataan tummaihoisena nuorena hovipoikana maurilaisessa asussa. Yhdysvaltain julkinen radio NPR toteaa, että hahmo sai lisää painoarvoa 1850-luvulla, jolloin *minstrel*-esitykset, joissa valkoiset näyttelijät maskeerattiin mustiksi, tulivat suosituiksi Yhdysvalloissa, ja että Alankomaat lakkautti orjuuden siirtomaissaan vasta vuonna 1863. Saman lähteen mukaan alkuperäinen asu jäljitteli tapaa, jolla varakkaat amsterdamilaisperheet pukivat siirtomaista tuomansa orjuutetut mustat lapset.

Hahmon puolustajat näkevät asian aivan toisin. Heille Piet on musta, koska hän kulkee savupiippujen kautta ja nokeentuu, eikä sillä ole mitään tekemistä ihonvärin kanssa. Muitakin selityksiä on kiertänyt 1900-luvulta lähtien, kuten tarina pyhimyksen vapauttamasta entisestä orjasta, joka ilmestyi lehdistöön vuosina 1947-1954. Vuonna 2013 kyselyyn vastanneista alankomaalaisista 92 % ei pitänyt hahmoa rasistisena, ja monille se on yhä lapsuusmuistojen veijari.

Miksi Zwarte Piet herättää kiistaa Alankomaissa?

Kritiikki ei ole uutta: jo vuonna 1987 *Sesamstraatin*, Seesamtie-ohjelman alankomaalaisen version, sketsissä pohdittiin, voidaanko hahmo kokea rasistisena. Kiista nousi valtakunnalliseksi 2010-luvulla. Vuonna 2011 taiteilija Quinsy Gario herätti koko maan huomion mielenosoituksellaan pyhimyksen saapuessa Dordrechtiin. Kick Out Zwarte Piet -liike, jota johtaa muun muassa aktivisti Jerry Afriyie, kampanjoi joka kausi. Monet mustat alankomaalaiset kertovat, että heitä on haukuttu ”Zwarte Pietiksi”.

Elokuussa 2015 YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea julkaisi Alankomaita koskevat huomionsa. Se tunnusti, että monet arvostavat perinnettä, mutta totesi, että hahmoa esitetään toisinaan tavalla, joka heijastaa kielteisiä stereotypioita, ja että monet afrikkalaistaustaiset ihmiset kokevat sen orjuuden jäänteeksi. Komitea suositteli ”kohtuullisen tasapainon löytämistä, esimerkiksi erilaista esitystapaa”. Samassa tekstissä ilmaistiin huoli rauhanomaisiin mielenosoittajiin kohdistuneesta väkivallasta.

Kiista on toisinaan levinnyt kaduille mielenosoituksina ja vastamielenosoituksina Sinterklaasin saapumisten yhteydessä, vuonna 2017 Dokkumin lähellä ja vuonna 2019 Haagissa. Monille järjestäjille tämä oli yksi syy lisää etsiä juhlan versiota, jossa jokainen perhe voi tuntea olonsa kotoisaksi.

Roetveegpiet, kompromissi

Vähitellen vakiintui ratkaisu: roetveegpiet, ”nokijuova-Piet”, jonka kasvoilla on vain muutama musta juova, ikään kuin hän olisi juuri tullut savupiipusta. RTL-kanava otti hänet käyttöön vuonna 2016. *Sinterklaasjournaalia* tuottava julkinen televisio NTR on muuttunut vähitellen vuodesta 2014; vuonna 2019 valtakunnallisessa saapumisessa ja ohjelmassa nähtiin enää vain roetveegpietejä. Kesäkuun 4. päivänä 2020 pääministeri Mark Rutte sanoi parlamentille, että hänen mielipiteensä oli ”muuttunut paljon” ja että hän oli tavannut monia ihmisiä, jotka kokevat tulevansa syrjityiksi, koska Piet on musta, mutta katsoi samalla, ettei muutoksen määrääminen kuulu valtiolle. Hän puhui kansankulttuurista, joka muuttuu ajan myötä keskustelun paineessa.

Mielipiteet ovat muuttuneet, mutta yksimielisyyttä ei ole. Ipsos I&O -tutkimuslaitoksen mukaan 65 % alankomaalaisista halusi säilyttää kokonaan mustan Zwarte Pietin vuonna 2016, 33 % vuonna 2022 ja 38 % marraskuussa 2024, kun taas noin 35 % toivoi hänen väistyvän muiden Pietien tieltä. NPR:n mukaan useiden kaupunkien toimikunnat luopuivat vuonna 2019 Zwarte Pietistä kulkueissaan, kun taas tusinan verran pieniä kuntia ilmoitti päinvastaista. Alankomaiden ulkopuolella Suriname korvasi jo vuonna 2013 joulukuun 5. päivän juhlan lasten päivällä, ja Aruba kielsi hahmon vuonna 2020.

Miten alankomaalaiset viettävät joulua Sinterklaasin jälkeen?

Joulu, *Kerstmis*, tulee kolme viikkoa pakjesavondin jälkeen, ja sitä vietetään kaksi päivää. Joulukuun 25. päivä on Eerste Kerstdag, ”ensimmäinen joulupäivä”, ja 26. päivä Tweede Kerstdag, ”toinen joulupäivä”. Molemmat ovat vapaapäiviä, vaikka monet kaupat aukeavat jälleen 26. päivänä. Myös amerikkalaistyylinen Joulupukki on olemassa: hänen nimensä on Kerstman, ”joulumies”, ja kieli erottaa hänet selvästi Sinterklaasista. Lahjojen vaihtaminen jouluna yleistyy, vaikka useimmat perheet ovat tehneet sen jo 5. joulukuuta.

Tyypillisin ateria on gourmetten: jokainen paistaa pöydän ääressä paistolevyllä ja pienissä pannuissa lihanpaloja, vihanneksia ja minilettuja. Lisäksi leikataan kerststolia, kuivahedelmäleipää, jonka jokaisen viipaleen keskellä on pieni saareke mantelimassaa. Pienet rinkilän muotoiset *kerstkransjes*-keksit ripustetaan nauhalla kuuseen. Joulupäivänä klo 13 kuningas Willem-Alexander pitää joulupuheensa, joka lähetetään sekä julkisilla että kaupallisilla kanavilla.

1. 1087Puolet Pyhän Nikolauksen pyhäinjäännöksistä viedään Bariin.
2. 1655Utrecht kieltää Nikolauksen päivän leivonnaiset 1.-8. joulukuuta.
3. 1850Jan Schenkman julkaisee teoksen Sint-Nicolaas en zijn knecht.
4. 2001Ensimmäinen Sinterklaasjournaal televisiossa.
5. 2015YK:n rotusyrjintäkomitea ottaa kantaa Zwarte Pietiin.
6. 2019Valtakunnallisessa saapumisessa vain roetveegpietejä; Amerigo väistyy Ozosnelin tieltä.
7. 2020Mark Rutte kertoo, että hänen mielipiteensä Zwarte Pietistä on muuttunut.