Kuka oli Pyhä Nikolaus? Myran piispa, hänen legendansa ja tiensä Lorraineen

Mitä Pyhästä Nikolauksesta oikeasti tiedetään?

Vähän, ja se on kansion ensimmäinen yllätys. Perinteen mukaan Nikolaus syntyy noin vuonna 270 Patarassa, Lyykian satamakaupungissa nykyisen Turkin etelärannikolla. St. Nicholas Center kertoo, että hänen vanhempansa, varakkaat kristityt, kuolevat kulkutautiin hänen ollessaan vielä nuori ja että hän käyttää perintönsä köyhien ja sairaiden hyväksi. Hänestä tulee läheisen Myran kaupungin piispa vielä nuorena miehenä.

Saman perinteen mukaan häntä vainottiin keisari Diocletianuksen aikana, ja hänet karkotettiin ja vangittiin uskonsa vuoksi. Vapauduttuaan hän olisi osallistunut Nikean kirkolliskokoukseen vuonna 325. Hän kuolee Myrassa joulukuun 6. päivänä, useimmin mainitun ajoituksen mukaan vuonna 343, ja hänet haudataan kirkkoonsa.

Historioitsijat suhtautuvat varovaisesti lähes jokaiseen riviin. Nikolaus ilmestyy Nikean piispojen luetteloon vasta 500-luvun alussa Theodoros Lukijan teoksessa noin vuonna 510 tai 515, eivätkä Athanasios tai Eusebios mainitse häntä, vaikka kirjoittivat kirkolliskokouksesta. Osa historioitsijoista epäilee, oliko hän paikalla, kun taas St. Nicholas Center pitää Theodoroksen luetteloa tärkeimpänä aitona lähteenä osallistujista. Kertomus, jonka mukaan hän olisi läimäyttänyt harhaoppista Areiosta kesken istunnon, on todennettu vasta 1300-luvulla, yli tuhat vuotta tapahtumien jälkeen.

Itse tekstitkin ovat myöhäisiä. Noin vuonna 583 Eustratios Konstantinopolilainen lainaa Pyhän Nikolauksen elämäkertaa, joka on nykyään kadonnut. Vanhin säilynyt täydellinen elämäkerta on arkkimandriitta Mikaelin kirjoittama 800-luvun alussa, vuosien 814 ja 842 välillä, lähes viisisataa vuotta piispan kuoleman jälkeen. Historioitsija Jeremy Sealin mukaan paras todiste Nikolauksen olemassaolosta on edelleen hänen hautansa, jossa saattoi käydä Myrassa.

Mikä on legenda kolmesta tyttärestä ja ikkunasta heitetystä kullasta?

Se on legendoista vanhin ja ainoa, joka löytyy jo arkkimandriitta Mikaelilta 800-luvulta. Varansa menettäneellä myralaisella miehellä ei ole varaa myötäjäisiin kolmelle tyttärelleen. Ilman myötäjäisiä ei ole avioliittoa, ja tyttäriä uhkaa joutua myydyiksi. Eräänä yönä kultakukkaro lentää avoimesta ikkunasta sisään. Sitten toinen, toisena yönä. Kolmannella kerralla isä väijyy ja tunnistaa piispan, joka pyytää häntä pitämään asian salassa.

St. Nicholas Center huomauttaa, että versiosta riippuen kulta putoaa takan edessä kuivumassa oleviin sukkiin tai kenkiin. Joissakin kerrotaan kolmesta kultapallosta kolmen kukkaron sijaan. Näistä kolmesta pallosta on tullut yksi pyhimyksen tunnuksista maalauksissa ja lasimaalauksissa, joskus appelsiineiksi maalattuina, mikä osittain selittää lasten kenkiin pujotetut appelsiinit. Ne tekevät Nikolauksesta myös panttilainaajien ja naimaikäisten neitojen suojeluspyhimyksen.

Historioitsijat kiistelevät tästä tarinasta. Adam C. English puolustaa ajatusta, että sen taustalla on todellinen tapahtuma. Jona Lendering huomauttaa, että se muistuttaa paljon kertomuksia, joita Filostratos esittää 100-luvulla eläneestä tietäjästä Apollonios Tyanalaisesta, ja arvelee sen siirtyneen henkilöstä toiseen. Varmaa on, että se on kestänyt vuosisadat: takan viereen ripustettu sukka on peräisin suoraan siitä, kuten kerromme jutussa joulusukkien historia.

Mistä on peräisin tarina kolmesta suolatynnyriin pannusta lapsesta?

Ranskassa tämän tarinan tuntevat kaikki, ja silti se on yksi myöhäisimmistä. Sitä ei ole pyhimyksen ensimmäisissä elämäkerroissa, ja se ilmestyy keskiajan lopulla. Alun perin uhrit eivät ole lapsia vaan kolme matkalla olevaa nuorta opiskelijaa, jotka majatalon isäntä murhaa. St. Nicholas Center tarkentaa, että Ranskassa vakiintui versio kolmesta pienestä lapsesta.

Laulu ”Ils étaient trois petits enfants”, jota koululaiset laulavat yhä, on peräisin 1500-luvulta. Kolme pelloille tähkiä keräämään lähtenyttä lasta pyytää eräänä iltana teurastajalta yösijaa. Tämä tappaa heidät, paloittelee heidät ja panee heidät suolatynnyriin, suola-astiaan, jossa lihaa säilötään. Seitsemän vuotta myöhemmin Pyhä Nikolaus kulkee ohi ja pyytää yösijaa. Teurastaja tarjoaa hänelle ruokaa, mutta piispa vaatii suolalihaa, joka on odottanut seitsemän vuotta. Teurastaja pakenee, pyhimys kehottaa häntä katumaan, ojentaa kolme sormea suolatynnyrin ylle, ja kolme lasta nousee ylös.

Juuri tämä legenda tekee Nikolauksesta lasten suojelijan. Itä-Ranskassa hän ei koskaan matkusta yksin: Père Fouettard, mustiin pukeutunut mies, uhkailee tuhmia lapsia sillä aikaa, kun pyhimys jakaa makeisia. Nancyn kulkueessa laulun teurastajalla on jopa oma vaununsa, heti Fouettardin vaunun edellä. Alankomaissa ja Belgiassa pyhimys kulkee muiden seuralaisten kanssa, joita esittelemme jutussa lahjojen tuojat eri puolilla maailmaa.

Kansion muut ihmeet

• Kolme viatonta: jo arkkimandriitta Mikaelin tekstissä Nikolaus pysäyttää pyövelin käden ja pelastaa kolme syyttä tuomittua miestä. Näin hänestä tulee oikeusmurhien uhrien suojeluspyhimys.
• Myrsky: palatessaan matkalta Pyhälle maalle hän tyynnyttää meren, joka uhkaa hänen laivaansa. Merimiehet kaikkialla Välimerellä ottavat hänet suojeluspyhimyksekseen.
• Basilios: Kreetalta tulleiden merirosvojen sieppaama poika palautetaan kotiinsa Myraan, ja hänellä on yhä kädessään palvelemansa kuninkaan kultainen malja.

Miksi Pyhää Nikolausta juhlitaan 6. joulukuuta?

Koska se on hänen kuolinpäivänsä. Kirkko juhlii pyhimyksiään heidän kuolinpäivänään, jota pidetään heidän syntymänään taivaaseen, eikä syntymäpäivänä, joka Nikolauksen kohdalla on sitä paitsi tuntematon. Juliaanista kalenteria noudattavat kirkot, kuten Venäjän ortodoksinen kirkko, juhlivat häntä meidän kalenterimme mukaan 19. joulukuuta. Bari lisää toisen juhlan 7. ja 9. toukokuuta välisenä aikana pyhäinjäännösten saapumisen kunniaksi.

Nancyn juhlille omistetun aineettoman kulttuuriperinnön inventaariokortin mukaan Nikolauksen päivää vietetään 6. joulukuuta Belgiassa, Alankomaissa, Saksassa, Luxemburgissa, Sveitsissä ja Italiassa sekä ortodoksisissa maissa. Ranskassa se on yhä vahva Lorrainessa, Elsassissa, Franche-Comtéssa ja pohjoisessa. Alankomaissa ja Belgiassa pyhimys saapuu usein laivalla ja kiertää kaupunkeja valkoisella hevosella etsien ikkunoiden, ovien tai takkojen viereen jätettyjä kenkiä.

Lorrainessa kiltit lapset löytävät 6. joulukuuta aamuna tai lähimpänä viikonloppuna herkkuja, ja ne, jotka jättivät edellisenä iltana sokeripalan tai porkkanan pyhimyksen aasille, tietävät, miksi lautanen on tyhjä. Vierailun siirtyminen 24. joulukuuta yöhön tapahtui paljon myöhemmin, New Yorkissa 1800-luvun alussa: siitä kertoo Joulupukin tosi tarina.

Miten Pyhän Nikolauksen pyhäinjäännökset päätyivät Bariin?

Keväällä 1087 barilaiset merimiehet nousevat maihin Myrassa, joka oli silloin muslimien vallassa, ja vievät suurimman osan luurangosta kreikkalaisten vartijoiden nenän edestä. Näin he voittavat kilpajuoksun Venetsiaa vastaan, joka himoitsi samaa aarretta. Toukokuun 9. päivänä 1087 luut saapuvat Bariin Apuliaan. Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1089, paavi Urbanus II vihkii uuden basilikan kryptan ja asettaa pyhäinjäännökset alttarin alle, missä ne ovat yhä. Rakennus valmistuu ja vihitään vuonna 1197.

Venetsia ei alistu. Erään nimettömän kronikan mukaan venetsialainen laivasto pysähtyy Myrassa vuonna 1100 ja kerää barilaisten jättämät palaset. Lidon San Nicolò -kirkko kertoo säilyttävänsä niitä noin viisisataa. Joulukuun 28. päivänä 2009 Turkki pyysi Italiaa palauttamaan luut.

1. 1087Toukokuun 9. päivänä Myrasta viedyt pyhäinjäännökset tuodaan maihin Barissa.
2. 1089Paavi Urbanus II vihkii Barin Pyhän Nikolauksen basilikan kryptan.
3. 1100Venetsialaiset vievät Myraan jääneet palaset Lidoon.
4. 1950-lukuAnatomi Luigi Martino tutkii luut: yli 70-vuotiaana kuollut keskikokoinen mies, jolla oli vaikea niveltulehdus.
5. 2017Kylkiluu lähtee Barista Moskovaan ja Pietariin 21. toukokuuta ja 28. heinäkuuta väliseksi ajaksi.

Luita on tutkittu. Vuonna 2004 Caroline Wilkinson ja Francesco Introna Manchesterin yliopistosta rekonstruoivat kasvot kallon mittojen perusteella: noin 1,68-metrinen mies, jonka nenä oli murtunut ja luutunut uudelleen. Joulukuussa 2017 Tom Higham ja Georges Kazan ajoittivat Oxfordissa radiohiilimenetelmällä Illinoisissa säilytetyn, Lyonista peräisin olevan lantionluun palasen. Tulos: 300-luku. Tutkijat muistuttivat, että tiede voi todistaa pyhäinjäännöksen vääräksi, mutta ei koskaan aidoksi.

Samana vuonna pyhimyksen kylkiluu lähti Barista Venäjälle, jossa Nikolaus on yksi kunnioitetuimmista pyhimyksistä. Vatikaanin radion mukaan noin kaksi miljoonaa pyhiinvaeltajaa jonotti, joskus tuntikausia, Moskovan Vapahtajan Kristuksen katedraaliin ja sitten Pietarin Aleksanteri Nevskin luostariin, ennen kuin pyhäinjäännös palasi Italiaan 28. heinäkuuta 2017.

Miksi Pyhä Nikolaus on Lorrainen suojeluspyhimys?

Kaikki alkaa sormesta. Perinteen mukaan lorrainelainen ritari Aubert de Varangéville tuo vuonna 1098 Barista pyhimyksen sormenluun Portiin, Meurthe-joen varrella sijaitsevaan kauppakaupunkiin, joka saa myöhemmin nimen Saint-Nicolas-de-Port. Nykyisen reliikkiarkun latinankielinen kirjoitus sanoo sen suoraan: ”Hic anno salutis 1098 Albertus de Varangisi Villa attulit sacram particulam”. Tämä 75 senttimetriä korkea hopeinen käsivarsi siunaavine käsineen valmistettiin Lyonissa Berger et Nesme -talossa noin vuonna 1892 korvaamaan herttuoiden aikoinaan lahjoittamat, nyt kadonneet reliikkiarkut.

Soihtukulkue syntyy toisesta ihmeestä. Réchicourtin herra, idässä vangittuna ollut lorrainelainen ristiretkeläinen, olisi vapautunut 6. joulukuuta 1240 ja löytynyt kirkon edustalta kahleet yhä ranteissaan. Siitä lähtien kulkue on järjestetty joka vuosi 6. joulukuuta lähimpänä lauantaina. Jumalanpalveluksen jälkeen basilika pimennetään, kynttilät sytytetään yksi kerrallaan, ja väkijoukko laulaa yli neljäkymmentäsäkeistöistä virttä ”Saint Nicolas des Lorrains”.

Tammikuun 5. päivänä 1477 herttua René II voittaa Kaarle Rohkean Nancyn muurien juurella. Burgundilainen kaatuu, Lorraine pysyy itsenäisenä, ja René II tekee Nikolauksesta herttuakuntansa suojeluspyhimyksen. Kiittääkseen pyhimystä voitosta hän korvaa Portin pienen kirkon valtavalla myöhäisgoottilaisella basilikalla, joka rakennetaan vuosien 1481 ja 1560 välillä ja jossa on kaksi 85-metristä tornia.

Viisi vuosisataa myöhemmin rakennus kaipasi hoitoa. Sitä entisöitiin noin viidentoista vuoden ajan 1980- ja 1990-luvuilla Camille Crouée Friedmanin testamenttilahjoituksen ansiosta. Hän oli seudulta kotoisin, muutti New Yorkiin ja kuoli vuonna 1980. Vähästä-Aasiasta Italian kautta tullut Pyhä Nikolaus pelastettiin siis Lorrainessa amerikkalaisnaisen avulla.

Miten Nikolauksen päivää vietetään Lorrainessa nykyään?

Nancyssa juhla on niin merkittävä, että se on Ranskan kulttuuriministeriön aineettoman kulttuuriperinnön luettelossa. Suuri kulkue on ollut olemassa 1800-luvun lopusta, ja ensimmäinen Pyhän Nikolauksen vaunu rakennettiin vuonna 1924 kaupungin kauppiaiden avulla. Vuonna 2017 pelkkää kulkuetta seurasi lähes 100 000 ihmistä, ja metropolialueella järjestettiin joulukuun aikana 15:stä 18:aan kulkuetta.

Kulkue etenee tarkassa järjestyksessä 1,3 kilometrin matkan. Ensin tulevat kuntien vaunut, sitten legendan kolme hahmoa: Père Fouettard mekaanisella aasillaan, teurastaja, joka puhuttelee väkijoukkoa pahvimassasta tehdystä puodistaan, ja kolme lasta suolatynnyrissä. Pyhä Nikolaus kulkee viimeisenä valaistulla vaunulla kilttien pikkulasten ympäröimänä. Perillä Place Stanislasilla pormestari luovuttaa hänelle kaupungin avaimet kaupungintalon parvekkeelta. Vuonna 2017 reitin varrella jaettiin yli kaksi tonnia makeisia.

Toinen perinne syödään. Piparkakkuisia ja suklaisia Nikolauksia on valmistettu Nancyssa vuodesta 1840, ensin Lefèvre-Lemoine-talossa. Vuodesta 1902 alkaen makeistentekijä Joseph Eidel piirtää niille ensimmäisenä kasvot, silmät ja hymyn, parran, sauvan ja hiippan lisäksi. Ohjeita niiden tekemiseen kotona löydät jouluresepteistämme.

• Lähimpänä lauantaina 6. joulukuuta: soihtukulkue Saint-Nicolas-de-Portissa.
• Samana viikonloppuna: suuri kulkue Nancyssa ja pienempiä kulkueita Metzissä, Épinalissa, Verdunissa tai Saint-Dié-des-Vosgesissa.
• Edellisenä iltana: sokeripala tai porkkana aasille, joskus piirustus tai kirje pyhimykselle.
• Aamulla: herkkuja ja piparkakkua kilteille lapsille ja pelätty Père Fouettardin vierailu muille.

Juhla on matkannut myös toiseen suuntaan. Luxemburgin Wiltzissä amerikkalaissotilaat tutustuvat tapaan maan vapauduttua syyskuussa 1944. Joulukuun 6. päivänä 1944 Pyhäksi Nikolaukseksi pukeutunut korpraali Richard Brookins jakaa kaduilla sotilaiden muonasta karkkia ja suklaata. Yhden illan ajan amerikkalainen Santa Claus oli jälleen Pyhä Nikolaus.