Joulupukin tosi tarina: Myran piispasta punapukuiseen vanhaan mieheen

Kuka Pyhä Nikolaus oikeasti oli?

Perimätiedon mukaan Nikolaus syntyy noin vuonna 270 Patarassa, vähäaasialaisessa kylässä nykyisen Turkin etelärannikolla. Hänestä tulee hyvin nuorena Myran piispa. St. Nicholas Center, joka on vuosia koonnut pyhimystä koskevia lähteitä, kertoo hänen osallistuneen Nikean kirkolliskokoukseen vuonna 325 ja kuolleen Myrassa 6. joulukuuta 343. Tarkkaa syntymäpäivää ei ole säilynyt.

Hänen maineensa perustuu kertomuksiin anteliaisuudesta. Kuuluisin niistä kertoo köyhtyneestä miehestä, joka ei pysty antamaan kolmelle tyttärelleen myötäjäisiä. Kolme kertaa taloon putoaa kultaa, ja perimätiedon mukaan se laskeutuu tulen ääreen asetettuihin sukkiin tai kenkiin. Tästä tarinasta on peräisin tapa ripustaa sukka tai jättää kengät takan eteen.

Nikolauksesta tulee lasten ja sitten merimiesten suojelija. Keväällä 1087 barilaiset merimiehet vievät hänen luunsa Myrasta Etelä-Italiassa sijaitsevaan satamaansa, jossa ne lepäävät yhä. Yksi sormenluu päätyy myöhemmin Lorraineen Saint-Nicolas-de-Portiin, ja pyhimyksestä tulee siellä koko alueen suojeluspyhimys.

Päivämäärä 6. joulukuuta on peräisin tästä: hänen kuolinpäivästään tuli hänen juhlapäivänsä. Euroopassa lapset löysivät vuosisatojen ajan juuri sinä aamuna herkkuja kengistään. Siirtyminen 24. joulukuuta yöhön on paljon myöhäisempää, ja se tapahtui Atlantin toisella puolella.

Miten Pyhästä Nikolauksesta tuli New Yorkissa Santa Claus?

Amerikkalainen nimi syntyi New Yorkissa, entisessä Uudessa Amsterdamissa, joka luovutettiin englantilaisille vuonna 1664. Etymologiasivusto Wordorigins selittää, että Santa Claus on muunnelma hollanninkielisestä Sint Klaasista, joka lausuttiin kaupungin murteella ”Sante”, ja että Klaas on Nikolauksen lyhentymä. Vanhin tunnettu painettu maininta on 20. joulukuuta 1773: New York Gazette and Weekly Mercury kertoo, että on juhlittu ”St. Nicholas, otherwise called St. A Claus”.

1800-luvun alussa muutamat newyorkilaiset silmäätekevät tekevät Pyhästä Nikolauksesta kaupungin tunnuksen. John Pintard perustaa New-York Historical Societyn vuonna 1804 ja valitsee hänet sen suojeluspyhimykseksi. Seuran jäsen Washington Irving julkaisee 6. joulukuuta 1809 teoksensa Historia New Yorkista, jossa Nikolauksesta tulee savipiippua poltteleva hollantilainen porvari, kaukana hiippapäisestä piispasta.

1. 1773Ensimmäinen painettu maininta ”St. A Clausista” newyorkilaisessa sanomalehdessä.
2. 1804John Pintard perustaa New-York Historical Societyn ja valitsee Pyhän Nikolauksen sen suojeluspyhimykseksi.
3. 1809Washington Irving julkaisee teoksensa Historia New Yorkista, jossa Nikolaus polttaa piippua.
4. 1810Pintard tilaa kaivertaja Alexander Andersonilta ensimmäisen amerikkalaisen kuvan pyhimyksestä, takkaan ripustettujen sukkien kera.
5. 1821Kirjanen The Children’s Friend näyttää ”Sante Clausin” saapumassa pohjoisesta poron vetämällä reellä jouluaattona.

Vuoden 1821 kirjanen muuttaa yhden olennaisen asian: vierailu ei enää tapahdu 6. joulukuuta vaan joulua edeltävänä yönä. Se on myös ensimmäinen kerta, kun poro vetää rekeä. Hahmolla on nyt nimi, päivämäärä ja kulkuneuvo.

St. Nicholas Center mainitsee samalta vuodelta myös newyorkilaisen kustantajan William B. Gilleyn julkaisun nimeltä Sancte Claus. Kirjoitusasu vaihtelee vielä ”Santen” ja ”Sancten” välillä, mutta ajatus on valmis: kylmästä saapuva vieras, jota lapset odottavat ja joka palkitsee kiltit. Häneltä puuttuu enää vain tarkka muotokuva.

Kuka antoi Joulupukille reen ja kahdeksan poroa?

Orville L. Holleyn johtama newyorkilainen Troy Sentinel -lehti julkaisee 23. joulukuuta 1823 allekirjoittamattoman runon: ”Account of a Visit from St. Nicholas”. Newyorkilainen professori Clement Clarke Moore nimetään sen kirjoittajaksi vuonna 1837, ja hän ottaa sen omakseen sisällyttämällä sen runokokoelmaansa vuonna 1844. Jotkut tutkijat pitävät tekijänä Henry Livingston Jr:ia, mutta mikään todiste ei osoita, että Livingston olisi itse vaatinut runoa omakseen.

Runo vakiinnuttaa lähes kaiken: jouluyön, laskeutumisen savupiipusta, pienen reen ja kahdeksan poroa nimeltä kutsuttuina. Vuoden 1823 versiossa kahden viimeisen nimet ovat Dunder ja Blixem, hollanniksi ”ukkonen” ja ”salama”. Myöhemmin niistä tulee Donder ja Blitzen.

Kertojan kuvaama vieras on pieni, puettu turkkiin ”päästä varpaisiin”, tuhkan ja noen peittämä, piippu hampaissa, ja hänen pyöreä vatsansa hytkyy hänen nauraessaan. Runo ei kerro mitään hänen vaatteidensa väristä. Se päättyy toivotukseen, jota miljoonat lapset lausuvat yhä: ”Happy Christmas to all, and to all a good-night”, hyvää joulua kaikille ja hyvää yötä kaikille. Lisää löydät joululaulusivultamme.

Menestys on välitön. Jo vuonna 1824, vuosi Troyssa ilmestymisen jälkeen, teksti julkaistaan neljässä almanakassa. Sitä kuvitetaan myöhemmin useaan otteeseen, T. C. Boyd vuonna 1848 ja F. O. C. Darley vuonna 1862. Jokainen uusi painos lisää visuaalisen yksityiskohdan, jonka runo oli jättänyt avoimeksi.

Miten Thomas Nast piirsi modernin Joulupukin?

Thomas Nast saapuu New Yorkiin noin kuusivuotiaana vuonna 1846. Hän aloittaa Harper’s Weeklyssä vuonna 1862, keskellä sisällissotaa. Lehden kansi 3. tammikuuta 1863 näyttää hänen ensimmäisen Joulupukkinsa: ”Santa Claus in Camp”. Vanha mies saapuu reellä pohjoisvaltioiden leiriin ja jakaa sotilaille lahjoja. Hänellä on tähtikuvioinen takki ja raidalliset housut lipun väreissä.

Samassa numerossa on toinen, intiimimpi kaiverrus: jouluaatto, jona nainen ja hänen lapsensa odottavat kotona, ja vastapäätä taistelukentälle jäänyt aviomies ja isä. Vuoden 1865 lopussa, sodan päätyttyä, Joulupukki palaa rautatammen oksa lakissaan ja toivottaa ”Merry Christmas to all”.

Massachusetts Historical Society laskee Nastin piirtäneen Harper’s Weeklylle 33 joulukuvaa vuosina 1863 ja 1886 välillä. Vuonna 1866 hän näyttää Joulupukin pajassaan valmistelemassa leluja. Delaware Art Museum, jolla on Nast-kokoelma, toteaa hänen kaiverrustensa olevan ensimmäiset tunnetut viittaukset Pohjoisnavalle asettuneeseen Joulupukkiin. Abraham Lincolnin kerrotaan kutsuneen häntä ”parhaaksi värväyskersantiksemme”.

Tammikuun 1. päivänä 1881 ilmestyy ”Merry Old Santa Claus”: pyöreä, partainen Joulupukki, piippu suussa ja sylissään leluja. Siitä kuvasta lähtevät liikkeelle kaikki myöhemmät kuvittajat. Yksi yksityiskohta on tärkeä: Harper’s Weekly painettiin mustavalkoisena. Nast vakiinnutti hahmon ääriviivat, ei asun väriä, ja tätä kysymystä käsittelemme artikkelissa Miksi Joulupukki pukeutuu punaiseen?.

Entä Ranskassa, mistä Père Noël tulee?

Ranskassa Pyhä Nikolaus ei koskaan kadonnut. Hän vierailee etenkin idässä ja pohjoisessa, Elsassissa, Lorrainessa ja Nord-Pas-de-Calais’ssa, 6. joulukuuta tienoilla. Pieni aasi kantaa herkkukoreja. Hänen perässään kulkee Père Fouettard, entinen teurastaja legendasta, jossa pyhimys herätti henkiin kolme lasta. Saint-Nicolas-de-Portissa tuhannet pyhiinvaeltajat seuraavat joka vuosi kulkuetta, ja Nancyssä legenda heijastetaan kaupungintalon julkisivulle.

Lehdistä ja näyteikkunoista tuttu Père Noël vakiintuu Ranskassa etenkin toisen maailmansodan jälkeen. Hänen tulonsa ei miellytä kaikkia. Dijonissa Saint-Bénignen katedraalin edustalla poltetaan 23. joulukuuta 1951 noin kolmimetrinen Joulupukin kuva 250 lapsen edessä. Osa papistosta syyttää häntä joulun ”pakanallistamisesta”. Jo seuraavana päivänä kaupungin pormestari, kanuunikko Kir, saa Joulupukin ilmestymään kaupungintalon katolle.

Antropologi Claude Lévi-Strauss kirjoittaa tapauksesta esseen ”Le Père Noël supplicié”, Kidutettu Joulupukki, joka julkaistaan vuonna 1952 Les Temps modernes -lehdessä. Siinä hän yhdistää hahmon nopean leviämisen sodanjälkeiseen amerikkalaiseen vaikutukseen.

Kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1962, postiministeri Jacques Marette perustaa palvelun vastaamaan lasten kirjeisiin. Aivan ensimmäisen virallisen vastauksen kirjoittaa hänen sisarensa, psykoanalyytikko Françoise Dolto. Kirjeet käsitellään nykyään Libournessa Gironden departementissa, ja Joulupukille voi yhä kirjoittaa.

Onko Joulupukki tosi tarina?

Mies, josta tarina alkoi, oli olemassa. Myran Nikolaus eli 300-luvulla, hän istui Nikean kokouksessa vuonna 325, ja hänen pyhäinjäännöksensä ovat olleet Barissa vuodesta 1087. Loput lisättiin vuosisatojen kuluessa: nimi New Yorkissa vuonna 1773, jouluyö ja poro vuonna 1821, kahdeksan poroa ja savupiippu vuonna 1823, Pohjoisnapa ja paja Nastin myötä 1860-luvulla.

Kuka loi Joulupukin?

Ei kukaan yksittäinen ihminen. Pintard valitsi pyhimyksen, Irving teki hänestä tutun, vuoden 1823 runon kirjoittaja antoi hänelle porot ja Nast piirsi hänen kasvonsa. 1900-luvun mainostajat, Coca-Cola mukaan lukien, ottivat sitten käyttöön jo vakiintuneen kuvan. Kerromme tästä viimeisestä kohdasta tarkemmin artikkelissa Keksikö Coca-Cola Joulupukin?.

Perustuuko Joulupukki Jeesukseen?

Ei. Joulu juhlistaa Jeesuksen syntymää, mutta Joulupukki polveutuu toisesta hahmosta: Pyhästä Nikolauksesta, piispasta. Hänen vierailunsa vain siirtyi 6. joulukuuta 24. joulukuuta, kuten vuoden 1821 kirjanen osoittaa. Jos haluat seurata hänen matkaansa illan tullen, käy Joulupukin seurannassa, ja hänen oman versionsa tarinasta löydät sivulta Joulupukin tarina.