Miten joulua vietetään Saksassa? Adventti, joulumarkkinat, Nikolaus ja Christkind

Kuka keksi adventtikranssin ja joulukalenterin?

Saksassa joulukuuta lasketaan sunnuntaisin. Ensimmäisenä adventtisunnuntaina sytytetään Adventskranzin eli adventtikranssin ensimmäinen kynttilä ja sen jälkeen yksi lisää joka sunnuntai jouluun asti. Esineellä on päivämäärä ja tekijä: Johann Hinrich Wichern, hampurilaisen Horn-kaupunginosan Rauhes Hausin perustaja ja johtaja, sytytti ensimmäisen kranssin vuonna 1839 rukoussalin katon alla.

Wichernin kranssi ei muistuttanut nykyisiä lainkaan. Se oli puinen, suunnilleen kärrynpyörän kokoinen, ja siinä oli kynttilä jokaiselle päivälle ensimmäisestä adventtisunnuntaista jouluaattoon. Näin lapset näkivät joulun lähestyvän päivä päivältä. Kuusenoksat ja valkoiset nauhat tulivat mukaan vasta vuodesta 1860 alkaen. Neljän kynttilän versio on kompromissi, jotta kranssi mahtuisi olohuoneisiin.

Myös joulukalenterilla on perhetausta. Gerhard Langin (1881-1974) äiti Selma, papin vaimo, kiinnitti pojalleen pahville 24 pientä hohenlohelaista marenkia, *Wiebeleä*: yksi syötäväksi joka päivä. Münchenissä kustantajaksi ryhtynyt Lang julkaisi vuonna 1908 useiden kokeilujen jälkeen painetun kalenterin nimeltä *Im Lande des Christkindes*, ”Jeesuslapsen maassa”. Nykyiset 24 luukun kalenterit ovat sen perillisiä. Oma kalenterimme on sivulla joulukalenteri.

Mitä Saksassa tapahtuu 6. joulukuuta?

Joulukuun 5. päivän iltana saksalaislapset jättävät kenkänsä tai saappaansa oven eteen. Yön aikana Nikolaus täyttää ne pähkinöillä, mandariineilla, suklaalla ja piparkakuilla. Kuudennen päivän aamuna sieltä löytyy usein myös pieni pullataikinasta leivottu hahmo, jota joillakin seuduilla kutsutaan nimellä Stutenkerl. Se on kauden ensimmäinen lahja, viikkoja ennen joulua.

Monissa perheissä Nikolaus tulee myös itse, piispaksi pukeutuneena: vapaaehtoinen tai tilaisuuteen palkattu näyttelijä. Hän nuhtelee lapsia lempeästi, joskus lukien Goldenes Buchista, ”kultaisesta kirjasta”, johon on merkitty vuoden hyvät ja huonot teot, ja jättää sitten pienen lahjan.

Maan pohjois- ja keskiosissa ja yleisemmin protestanttisilla alueilla hänen seuranaan on Knecht Ruprecht, synkkä palvelija, joka uhkailee tottelemattomia lapsia ja joskus jopa korvaa Nikolauksen. Bremenissä naamioituneet lapset tekevät *Sunnerklauslaufenin*: he kiertävät kaupasta kauppaan, lausuvat pienen runon alasaksaksi ja pyytävät makeisia. Knecht Ruprechtin serkut Krampuksesta Père Fouettardiin esitellään jutussa kuka tuo lahjat eri puolilla maailmaa, ja itse piispa jutussa kuka oli Pyhä Nikolaus.

Mitkä ovat Saksan vanhimmat joulumarkkinat?

Arvonimi annetaan yleensä Dresdenin Striezelmarktille. Se mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1434 Saksin vaaliruhtinas Fredrik II:n aikana yhden päivän markkinoina Altmarktilla joulua edeltävänä maanantaina. Sen nimi tulee sanoista *Strüzel* tai *Stroczel*, vanhasta nimestä leivonnaiselle, jota nykyään kutsutaan Stolleniksi.

Markkinoilla on nykyään noin 240 myyntikojua. Siellä näkee 14 metriä korkean Malmivuorten joulupyramidin, yhden niistä kerroksellisista puukaruselleista, joita kynttilöiden lämpö pyörittää, sekä Pflaumentoffeleita, luumuista tehtyjä pieniä nuohoojahahmoja. Niiden nimi tarkoittaa kuitenkin ”luumupaholaista”.

Toinen suuri nimi on Nürnbergin Christkindlesmarkt, josta on tietoja vuodesta 1628. Joka vuosi markkinat avautuvat, kun kaupungin Christkind, joka valitaan joka toinen vuosi, lausuu prologinsa Frauenkirchen parvekkeelta. Nürnbergin ja Dresdenin markkinoilla käy kummallakin noin kaksi miljoonaa vierailijaa vuodessa. Christkindin valinnasta kerromme jutussa kuka tuo lahjat eri puolilla maailmaa.

Markkinat muistuttavat toisiaan kaupungista toiseen: puukojuja, glögiä, Lebkuchenia, lasi- ja puukoristeita. Reinin toisella puolella Strasbourg on säilyttänyt saman perinteen vuodesta 1570, kuten kerromme jutussa joulu Ranskassa.

Mitä Saksassa syödään jouluna: Stollenia ja Lebkuchenia?

Dresdenin Stollen, jota ennen kutsuttiin Striezeliksi, esiintyy virallisessa asiakirjassa jo vuonna 1474. Voi oli siinä pitkään ongelma. Vuonna 1490 paavi Innocentius VIII lähetti Saksin vaaliruhtinaan seuraajalle kirjeen, joka on jäänyt historiaan nimellä *Butterbrief*, ”voikirje”: se salli voin ruhtinaalle ja hänen hoviväelleen, ja muille sillä ehdolla, että he maksoivat vuosittaisen maksun Freibergin tuomiokirkolle.

Kuningas August II Väkevä antoi Stollenille sen loistonhetken. Vuonna 1730 hän tilasi Dresdenin leipurikillalta jättimäisen Stollenin noin 24 000 vieraalle. Kaupunki toistaa kohtauksen joka vuosi Stollenfestissä: kolmen tai neljän tonnin leivonnainen kulkee kulkueena markkinoille, missä se leikataan 1,60 metrin veitsellä, joka on kopio kadonneesta vuoden 1730 veitsestä. Aidossa Dresdner Stollenissa on August Väkevää esittävä sinetti, ja sitä valmistaa vain 110 kaupungin leipomoa.

Lebkuchen on kauden toinen tukipilari. Piparkakkuleipureita mainitaan Ulmissa jo vuonna 1296 ja Nürnbergissä vuonna 1395, ja Nürnbergissä niitä saivat leipoa vain killan jäsenet. Vuodesta 1996 Nürnberger Lebkuchen on ollut suojattu nimitys: se on valmistettava kaupungin rajojen sisällä. Hienoin laatu, Elisenlebkuchen, sisältää alle 10 % vehnäjauhoja ja vähintään 25 % pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä ohuen happamattoman leipälevyn, *Oblaten*, päällä.

Kuka tuo lahjat Saksassa: Weihnachtsmann vai Christkind?

Se riippuu alueesta. Maan pohjois-, keski- ja itäosissa lahjat tuo Weihnachtsmann, ”joulumies”, valkopartainen Joulupukki, jonka 1800-luvulla teki tunnetuksi laulu *Morgen kommt der Weihnachtsmann*. Etelä-Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä ne tuo Christkind, Jeesuslapsi, valkoiseen kaapuun pukeutunut kiharatukkainen enkelihahmo. Kummankin nimen alkuperä kerrotaan jutussa Joulupukin nimet eri puolilla maailmaa.

Suuri hetki on Heiligabend, joulukuun 24. päivän ilta. Kuusi pystytetään ja koristellaan usein vasta saman päivän iltapäivänä, ja se saa olla paikallaan tammikuuhun: luonnonkuuset viedään keräykseen kuun toisen viikon jälkeen. Lapset odottavat huoneen ulkopuolella, kunnes kello soi: se kertoo, että lahjojentuoja on juuri lähtenyt. Sitten he näkevät valaistun kuusen ja paketit. Tätä hetkeä kutsutaan nimellä Bescherung.

Aaton ateria on usein yksinkertainen. Kyselyissä saksalaiset mainitsevat kärkeen nakit ja perunasalaatin, ennen karppia, fondueta tai raclettea. Juhla-ateria syödään seuraavana päivänä, ja silloin pöytään tulee paistettu hanhi tai ankka. Joulukuun 25. ja 26. päivä ovat vapaapäiviä, ja jälkimmäistä kutsutaan nimellä *Zweiter Weihnachtstag*, mutta 24. päivä ei ole.

Mistä tulevat O Tannenbaum ja lasiset joulupallot?

*O Tannenbaum* ei ollut joululaulu. Alun perin se oli kansanlaulu, jossa aina vihreä kuusi on uskollisuuden vertauskuva. Yksi sen sävelmistä mainitaan jo vuonna 1605 musiikillisessa potpurissa *Nun fanget an*. Vuonna 1820 August Zarnack julkaisi version, jossa rakastunut valittaa kultansa uskottomuutta. Vuonna 1824 leipzigiläinen opettaja ja urkuri Ernst Anschütz julkaisi koululaulukirjassa sen version, jonka tunnemme. Silloinkaan teksti ei puhu suoraan joulukuusesta: vasta käyttö liitti sen juhlaan.

Lasiset joulupallot tulevat Thüringenistä. Saksan historiallisen museon mukaan puhallettuja lasisia kuusenkoristeita on valmistettu noin vuodesta 1850 alkaen Lauschassa ja lähikylissä. Ensimmäiset pallot hopeoitiin sisältä sulalla lyijyllä, jotta ne heijastaisivat kynttilöiden valoa. 1860- ja 1870-luvuilla hopeanitraatti korvasi vähitellen lyijyn.

Yksi koriste sen sijaan ei ole lainkaan saksalainen: joulukurkku. Yhdysvalloissa kerrotaan, että saksalaiset perheet piilottavat kuuseen lasisen kurkun ja että sen löytävä lapsi saa yhden lahjan lisää. *New York Timesin* raportoiman YouGov-kyselyn mukaan 91 % kyselyyn vastanneista 2 057 saksalaisesta ei ollut koskaan kuullutkaan tästä ”perinteestä”.