Miten Ranskassa vietetään joulua? Réveillon, bûche, santonit ja 13 jälkiruokaa

Milloin joulu alkaa Ranskassa?

Ranskan joulukalenteri venyy yli kuukauden mittaiseksi. Se alkaa idässä Pyhän Nikolauksen päivällä 6. joulukuuta, joka on Lorrainessa, Elsassissa ja pohjoisessa paljon elävämpi juhla kuin muualla maassa. Se päättyy tammikuun alussa loppiaiseen ja galette des rois -kakkuun. Se on mantelitäytteinen lehtitaikinapiiras, jonka sisälle on kätketty papu (fève): sen löytäjä kruunataan kuninkaaksi tai kuningattareksi.

1. 4.12.Pyhän Barbaran päivä: Provencessa kylvetään vehnää kolmeen kulhoon, ja sen pitää ehtiä itää jouluksi.
2. 6.12.Pyhän Nikolauksen päivä Lorrainessa, Elsassissa ja pohjoisessa, kulkueineen Nancyssa ja Saint-Nicolas-de-Portissa.
3. Marraskuun lopusta joulukuun loppuunJoulumarkkinat, muun muassa Strasbourgin Christkindelsmärik, joka syntyi vuonna 1570.
4. 24.12.Réveillon, keskiyön messu ja Provencessa suuri illallinen, jota seuraavat kolmetoista jälkiruokaa.
5. 25.12.Joulupukin lahjat kuusen juurella ja sen jälkeen joululounas.
6. Tammikuun alkuLoppiainen ja galette des rois 6. tammikuuta tai tammikuun ensimmäisenä sunnuntaina.

Tämä kalenteri selittää, miksi kaksi ranskalaista lasta ei välttämättä vietä samanlaista joulua. Lorrainelainen lapsi voi saada herkkuja kahdesti kolmen viikon sisällä, kerran Pyhältä Nikolaukselta ja kerran Joulupukilta. Provencelainen lapsi näkee, kuinka aaton pöytä pysyy katettuna kolme päivää. Pyhän Nikolauksen tarinalla Lorrainessa on oma artikkelinsa: kuka oli Pyhä Nikolaus.

Kuka tuo lahjat Ranskassa: Joulupukki vai Pyhä Nikolaus?

Suurimmassa osassa maata lahjat tuo Joulupukki (Père Noël) yöllä 24. ja 25. joulukuuta välillä. Ennen lapset asettivat kenkänsä takan eteen, jotta hän täyttäisi ne, ja FrenchEntrée-lehti muistuttaa, että kuuseen ripustettiin myös pieniä leluja, karkkeja ja hedelmiä. Nykyään paketit odottavat useimmiten kuusen juurella 25. päivän aamuna.

Valkopartainen ja punatakkinen Joulupukki vakiintui Ranskassa lähinnä toisen maailmansodan jälkeen. Kaikkialla häntä ei otettu avosylin vastaan: 23. joulukuuta 1951 osa Dijonin papistosta poltti hänen kuvansa Saint-Bénignen katedraalin edessä. Seuraavana päivänä kaupungin pormestari, kanuunikko Kir, toi hänet takaisin kaupungintalon katolle. Koko tapaus kerrotaan artikkelissa Joulupukin tosi tarina.

Idässä Pyhä Nikolaus ei ole koskaan luopunut paikastaan. Hän kulkee yöllä 5. ja 6. joulukuuta välillä piispan asussa, hiippa päässä ja sauva kädessä, ja hänen perässään kulkee Père Fouettard, joka uhkailee tottelemattomia lapsia. Perinteisesti hän tuo appelsiinin ja omaa kuvaansa esittävän piparkakun, ja lapset jättävät hänelle pienen lasillisen mirabellia sekä sokeria ja porkkanan hänen aasilleen. Hänen seuralaisensa vaihtelevat alueittain, ja olemme luokitelleet heidät artikkeliin kuka tuo joululahjat eri puolilla maailmaa.

Yksi osoite yhdistää kaikki nämä lapset: vuodesta 1962 Ranskan posti La Poste on vastannut Joulupukille osoitettuihin kirjeisiin. Joulupukin sihteeristö toimii Libournessa Gironden departementissa, ja kirjekuoreen riittää kirjoittaa ”Père Noël”. Jos haluatte lähettää oman kirjeenne kylään, käyttäkää kirjesivuamme.

Mikä on jouluaaton réveillon?

Sana tulee verbistä *réveiller*, herättää. Ranskan kielen sanakirja Trésor de la langue française informatisé määrittelee sen juhla-ateriaksi, joka nautitaan jouluyönä ja 1800-luvun lopulta lähtien myös uudenvuodenyönä. Merkitys yöllisenä ateriana on todennettu jo vuonna 1531 Charles de Bourdignén tekstissä, jossa se on ”yöllä seurassa nautittu pieni ateria”.

Alun perin valvottiin keskiyön messua varten ja syötiin kotiin palattua keskellä yötä. Monet perheet ovat kääntäneet järjestyksen ja syövät illallisen 24. päivän iltana ennen messua tai kokonaan ilman messua. Periaate on pysynyt samana: pitkä ateria, huolellisemmin valmistettu kuin muut vuoden ateriat, joka jaetaan ennen kuin lahjat saapuvat.

Ruokalista vaihtelee alueittain. FrenchEntrée mainitsee pääruokina kalkkunan, syöttökukon, hanhen, kanan ja valkoisen makkaran (boudin blanc), alkuruokana osterit ja jälkiruokana bûchen.

Miksi Ranskassa syödään jouluna bûche-kakkua?

Ennen kuin bûche oli kakku, se oli oikea halko. Pariisin kaupungin mukaan tapa olisi peräisin Pohjois-Euroopan talvipäivänseisauksen lopun riitistä: poltettiin iso puupölkky. Provencessa Marseillen matkailutoimisto kuvaa cacho fio -riitin: perheen vanhin, usein isoisä, sytytti oliivipuusta tai hedelmäpuusta tehdyn halon, siunasi tulen ja kaatoi sen päälle keitettyä viiniä lausuen provencenkielisen loitsun.

Kakku sen sijaan on pariisilainen. Pariisin kaupungin sivusto muistuttaa, että leivonnaismestari Pierre Lacam, Monacon ruhtinas Kaarle III:n entinen jäätelömestari, julkaisi reseptin vuonna 1890 ilmestyneessä teoksessa. Hän kertoi saaneensa innoituksen Antoine Charabotilta, Quillet-leipomon leivonnaismestarilta Rue de Bucilta 6. kaupunginosasta. Ensimmäisen bûchen tarkkaa päivämäärää ei tunneta.

Saman lähteen mukaan juuri pariisilaiset leivonnaismestarit levittivät bûchen koko maahan vuoden 1945 jälkeen. Se on säilyttänyt puun ulkonäön: kääretorttupohja, kuorta jäljittelevä uurrettu kreemi ja joskus marengista tehtyjä sieniä. Jos haluatte leipoa yhdessä juhlapyhien aikaan, Joulumuori jakaa omat ohjeensa resepteissämme.

Mitkä ovat Provencen 13 jouluista jälkiruokaa?

Provencessa 24. joulukuuta iltaa kutsutaan nimellä gros souper, suuri illallinen. Virallisen France.fr-sivuston mukaan se on paastoateria ilman lihaa mutta runsas: seitsemän ruokalajia Kristuksen haavojen muistoksi, muun muassa turskaa raïto-kastikkeessa, joka on provencelainen tomaattikastike. Se päättyy kolmeentoista jälkiruokaan, jotka Marseillen matkailutoimisto liittää pyhään ehtoolliseen: kaksitoista jälkiruokaa kahdelletoista apostolille ja yksi Kristukselle.

Asettelu on yhtä tärkeä kuin ruokalista. Pöytä katetaan kolmella pöytäliinalla, sen ympärille asetetaan kolme kynttilää ja sille nostetaan kolme kulhoa vehnää, joka kylvettiin Pyhän Barbaran päivänä 4. joulukuuta, Pyhän Kolminaisuuden vertauskuvana. Jälkiruoat pysyvät pöydällä kolme päivää, ja jokaisen ruokailijan on tarkoitus maistaa jokaista. Kaiken kanssa juodaan keitettyä viiniä.

• Pompe à l’huile, oliiviöljyllä leivottu litteä briossi
• Valkoinen nugaa ja musta nugaa, joiden sanotaan usein kuvaavan hyvää ja pahaa
• Neljä kerjäläistä: kuivattuja viikunoita, rusinoita, manteleita ja hasselpähkinöitä tai saksanpähkinöitä neljän kerjäläisveljeskunnan muistoksi
• Taatelit, joiden kivessä sanotaan olevan Kristuksen merkki
• Oljilla säilötty vihreä meloni ja kellarissa säilytetyt valkoiset viinirypäleet
• Kaupungista riippuen: Aix’n calissons-makeiset, sokeroidut hedelmät, oreillettes-rinkilät, mandariinit, kvittenihyytelö ja vesimelonihillo

Tarkka luettelo vaihtelee kaupungista ja perheestä toiseen, ja se on tarkoituskin. Sen historia on luultua tuoreempi: Marseillen matkailutoimiston mukaan luku kolmetoista on vuodelta 1925.

Mitä ovat Provencen santonit?

Seimi on yhä ranskalaisen joulun keskipisteessä, erityisesti etelässä. Sen pieniä savihahmoja kutsutaan santoneiksi. Marseillen matkailutoimiston mukaan polttamattomasta savesta tehty provencelainen santon syntyi Marseillessa 1700-luvun lopulla, ja sen loi Jean-Louis Lagnel (1764-1822).

Sen suurin näyteikkuna on Marseillen santonimarkkinat (Foire aux santons), Provencen vanhimmat, jotka matkailutoimiston mukaan syntyivät ”heti vallankumouksen jälkeen”. Ne pystytetään joka vuosi Vanhaan satamaan marraskuun kolmannesta viikonlopusta tammikuun alkuun, ja ne avataan provencen kielellä pidetyllä messulla.

Provencelainen seimi ei rajoitu Pyhään perheeseen, härkään, aasiin ja itämaan tietäjiin. Se rakentaa kokonaisen kylän: pormestarin, leipurin, papin, rumpalin, mustalaispariskunnan sekä sokean miehen ja hänen poikansa. Tunnetuin on Ravi, joka nostaa kätensä taivasta kohti ja ihastelee syntymää, vaikka hänellä ei ole mitään annettavaa. Hänestä on syntynyt ranskalainen sanonta ”le ravi de la crèche”.

Ammatti on hyvin elossa: noin 120 santonipajaa toimii Marseillen, Aubagnen ja Aix-en-Provencen välillä. Allauchissa Gilbert Orsini esittelee joka vuosi 100 neliömetrin liikkuvan seimen, jossa on 650 santonia. Jotkin pajat valmistavat perinteisen paimenen rinnalle jopa nykyaikaisia hahmoja, kuten jalkapalloilijan tai pizzanpaistajan.

Mistä joulukuusi ja joulumarkkinat tulivat Ranskaan?

Elsass antoi Ranskalle sen kaksi maailmalle levinneintä joulun kuvaa. Ensimmäinen on joulumarkkinat. Strasbourgin markkinat, Christkindelsmärik eli elsassin kielellä ”Jeesuslapsen markkinat”, syntyivät vuonna 1570, joten ne kuuluvat Euroopan vanhimpiin. Ne olivat pitkään Ranskan ainoat. Katedraalin edustan, Place du Châteaun ja Place Kléberin kautta ne asettuivat Place Broglielle vuonna 1871.

Toinen on joulukuusi. Sélestatin arkistossa 21. joulukuuta 1521 päivätty tilikirja kirjaa 4 šillinkiä metsänvartijoille, jotka vartioivat *meyen*-puita Pyhän Tuomaan päivänä. Kaupunki pitää sitä vanhimpana kirjallisena mainintana joulukuusesta, ja Humanistinen kirjasto esittelee tämän tilikirjan joka talvi yhdessä kahden vuosina 1555 ja 1600 ilmestyneen teoksen kanssa. Strasbourg tarjoaa toisen usein mainitun vuosiluvun, 1605, jonka FrenchEntrée-lehti pitää kaupungin ensimmäisen joulukuusen vuotena.

Nykyään kuusi ja seimi elävät rinnakkain monessa olohuoneessa, joskus samalla huonekalulla. Kuusen koko historian antiikin Roomasta viktoriaaniseen aikaan voi lukea artikkelista miten joulu alkoi.