Miten joulu sai alkunsa? Vuoden 336 roomalaisesta kalenterista viktoriaaniseen joulukuuseen

Milloin joulua vietettiin ensimmäisen kerran?

Ensimmäiset kristityt eivät juhlineet Jeesuksen syntymää. Heidän suuri juhlansa oli pääsiäinen. Evankeliumit eivät kerro syntymäpäivää, eikä kukaan tunnu lähes kolmeen vuosisataan juhlineen Kristuksen syntymää kiinteänä päivänä.

Ensimmäinen päivätty todiste löytyy vuoden 354 kronografiasta, kuvitetusta kokoelmasta, jonka kalligrafi Furius Dionysius Filocalus allekirjoitti omistussivun. Yhdessä osassa luetellaan päivät, joina marttyyreja muisteltiin. Sen aivan ensimmäinen rivi kertoo Kristuksen syntyneen 25. joulukuuta. Liturgian historioitsijat ovat yleisesti yhtä mieltä siitä, että tämä osa kirjoitettiin Roomassa vuonna 336.

Samassa niteessä on pakanallinen siviilikalenteri. Joulukuun 25. päivän kohdalla lukee ”N·INVICTI·CM·XXX”: Voittamattoman syntymäpäivä, kisat ja kolmekymmentä vaunukilpailua. Se on vanhin kirjallinen maininta Voittamattoman Auringon juhlasta. Molemmat juhlat ovat siis rinnakkain samassa käsikirjoituksessa.

Miksi joulua vietetään 25. joulukuuta?

Ennen 25. joulukuuta liikkeellä oli muitakin päivämääriä. Noin vuonna 200 Klemens Aleksandrialainen kertoi, että jotkut sijoittivat syntymän egyptiläisen pakhon-kuukauden 25. päivään eli 20. toukokuuta ja toiset farmuthi-kuukauden 24. tai 25. päivään eli 20. tai 21. huhtikuuta. Hän ei mainitse 25. joulukuuta. Historioitsija Andrew McGowan käy näitä varhaisia arvauksia läpi Biblical Archaeology Societylle kirjoittamassaan artikkelissa.

Eräs vanha selitys kulkee laskutoimituksen kautta. Samoihin aikoihin Tertullianus totesi, että nisan-kuun 14. päivä, perinteinen ristiinnaulitsemisen päivä, vastasi roomalaisen aurinkokalenterin 25. maaliskuuta. Erään uskomuksen mukaan Jeesus oli sikiänyt ja kuollut samana vuodenpäivänä. Maaliskuun 25. päivästä tuli Marian ilmestyspäivä; kun siitä laskee yhdeksän kuukautta eteenpäin, päädytään 25. joulukuuta.

Idässä ensin valittu päivä oli 6. tammikuuta. 300-luvulla molemmat olivat käytössä rinnakkain: 25. joulukuuta lännessä, 6. tammikuuta idässä. Tammikuun 6. päivästä tuli myöhemmin loppiainen, joka muistuttaa tietäjien saapumisesta Betlehemiin. Armenian kirkko viettää joulua yhä 6. tammikuuta.

Yhdenkään näistä selityksistä tukena ei ole tekstiä, jossa sanottaisiin: ”Valitsimme 25. joulukuuta, koska.” Historioitsijat punnitsevat vihjeitä. Siksi kaksi teoriaa on yhä rinnakkain: laskuteoria ja lainaus pakanallisista juhlista.

Onko joulu pakanallinen juhla? Saturnaliat ja Voittamaton Aurinko

Saturnaliat alkoivat roomalaisessa kalenterissa 17. joulukuuta. Juhla piteni, kunnes se kesti seitsemän päivää, 23. joulukuuta asti. Lahjoja vaihdettiin sigillaria-päivänä 19. joulukuuta: kynttilöitä, pieniä vaha- tai savihahmoja, pilalahjoja. Orjuutetut kutsuttiin juhla-aterialle, kaikki pukeutuivat pileukseen, vapautettujen orjien huopalakkiin, ja ihmiset tervehtivät toisiaan huudolla ”Io Saturnalia”.

Toinen juhla on vielä lähempänä. Vuonna 274 keisari Aurelianus perusti Voittamattoman Auringon, Sol Invictuksen, kultin, jonka syntymää juhlittiin 25. joulukuuta. Kuten näimme, vuoden 354 kronografia kirjaa sen. Ajatus siitä, että kristityt sijoittivat joulun tuolle päivälle korvatakseen sen, on houkutteleva.

Andrew McGowan osoittaa sen heikot kohdat: yksikään varhaiskristillinen kirjoittaja ei mainitse tällaista lainaa, ja 25. joulukuuta esiintyy jo ennen aikaa, jolloin kirkko avoimesti omaksui pakanallisia tapoja. Saturnalioista useimmat asiantuntijat puhuvat pikemminkin vaikutuksesta kuin alkuperästä. Joulukuun 19. päivän lahjat muistuttavat meidän lahjojamme, ja saturnalioiden aikana valittu leikkikuningas tuo mieleen keskiaikaisen Englannin joulujen Lord of Misrulen, sekasorron herran.

Millainen joulu oli keskiajalla?

Keskiajalla joulusta tuli poliittinen päivämäärä. Kaarle Suuri kruunattiin keisariksi joulupäivänä vuonna 800. Vilhelm Valloittaja kruunattiin Englannin kuninkaaksi joulupäivänä 1066. Tämän päivän valinta asetti hallituskauden Kristuksen syntymän merkin alle.

Juhla piteni. 1100-luvun tienoilla juhlinta levisi kahdelletoista päivälle 25. joulukuuta ja 5. tammikuuta välille, englantilaisen joululaulun Twelve Days of Christmas -päiville. Liiallisuudet kuuluivat asiaan: uhkapelit, juominen, roolien vaihtaminen, joskus niin, että sekasortoa johtamaan nimitettiin Lord of Misrule. Juuri tähän juhlan puoleen puritaanit myöhemmin hyökkäsivät.

Seimi syntyi samalla aikakaudella. Jouluna 1223 Franciscus Assisilainen esitti Kristuksen syntymän elävin henkilöin luolassa Greccion lähellä Keski-Italiassa. Pyhä Bonaventura kertoi tapahtumasta noin vuonna 1260 teoksessaan Pyhän Franciscuksen elämä. Härkä ja aasi, joita ei mainita yhdessäkään evankeliumissa, ovat peräisin paljon vanhemmasta perinteestä: Origenes Aleksandrialainen on ensimmäinen kristitty kirjoittaja, joka sijoittaa ne talliin.

Provencessa seimet täyttyivät myöhemmin käsin maalatuista savihahmoista, joita kutsutaan nimellä santons. Joulun tapoja eri puolilta maailmaa seimestä joulupöytään on koottu joulun perinteet -sivullemme.

Kiellettiinkö joulu todella?

Kyllä, ainakin kahdesti, ja kristittyjen toimesta. Puritaanit suhtautuivat epäluuloisesti juhlaan, joka liittyi kahdentoista päivän liiallisuuksiin. Vuonna 1647 Englannin puritaaninen hallinto kielsi joulun. Sen puolustamiseksi puhkesi mellakoita, ja puoliksi salaisia jumalanpalveluksia pidettiin niin kauan kuin kielto oli voimassa.

Atlantin toisella puolen Massachusetts Bayn siirtokunta teki samoin. Sen General Court sääti 11. toukokuuta 1659 lain, joka määräsi viiden shillingin sakon kenelle tahansa, joka ”viettää jotakin päivää, kuten joulua”, olipa se työstä pidättäytymistä, juhla-ateriaa tai mitä tahansa muuta. Laki kumottiin vuonna 1681 Lontoon painostuksesta. Vielä vuonna 1687 pappi Increase Mather kutsui joulua ”epäpyhäksi ja taikauskoiseksi” tavaksi.

1. 1647Englannin puritaaninen parlamentti kieltää joulun.
2. 1659Massachusetts määrää joulua viettäville viiden shillingin sakon.
3. 1681Massachusettsin laki kumotaan.
4. 1856Massachusetts tekee joulusta virallisen vapaapäivän.
5. 1870Joulusta tulee 28. kesäkuuta liittovaltion vapaapäivä Yhdysvalloissa.

Kumoaminen ei muuttanut tapoja yhdessä yössä. Bostonissa monet kävivät yhä töissä ja koulussa 25. joulukuuta. Massachusetts teki joulusta virallisen vapaapäivän vasta vuonna 1856, ja koko Yhdysvalloissa siitä tuli vapaapäivä 28. kesäkuuta 1870. Sillä välin New Yorkissa vuoden 1823 runo oli jo sijoittanut Santa Clausin 24. päivän yöhön, kuten kerromme artikkelissa Joulupukin tosi tarina.

Mistä joulukuusi on peräisin?

Kuusella on useita esi-isiä. Keskiajalla Aatamin ja Eevan muistopäivänä 24. joulukuuta esitetyissä mysterionäytelmissä käytettiin paratiisipuuta, johon oli ripustettu omenoita kiellettyä hedelmää kuvaamaan sekä pyöreitä valkoisia öylättejä. Liivinmaalla Mustapäiden veljeskunta pystytti puita kiltataloihinsa Revalissa, nykyisessä Tallinnassa, ja Riiassa vuosina 1441, 1442, 1510 ja 1514 ja tanssi sitten niiden ympärillä raatihuoneentorilla.

Nykyisin Itä-Ranskaan kuuluvasta Elsassista löytyvät vanhimmat jäljet joulukuusesta sanan nykymerkityksessä. Pariisin kaupungin mukaan ensimmäinen kirjallinen maininta kuusesta ”joulupuuna” on Sélestatin tilikirjassa vuodelta 1521. Merkintä koskee metsänvartijoita, joille maksettiin kaupungin kuusien vartioimisesta ennen juhlaa. Turckheimissa yksityistalon kaiverrettu holvikivi vuodelta 1576 on vanhin varmasti päivätty kuva joulukuusesta.

Vuonna 1605 strasbourgilainen lähde kuvaa kuusia, joita kaupunkilaiset pystyttivät koteihinsa jouluksi. He koristelivat niitä värillisestä paperista leikatuilla ruusuilla, omenoilla, litteillä öylättikiekoilla, kullatuilla makeisilla ja sokerihahmoilla. Omenat pysyivät pitkään pääkoristeena. Pariisin kaupungin mukaan Vogeesien kuivuus vuonna 1858 sai moselleläisen Goetzenbruckin lasinpuhaltajan valmistamaan punaisia lasipalloja niiden tilalle.

Kuninkaalliset hovit omaksuivat kuusen myöhemmin. Ranskassa Ludvig XV:n puoliso Maria Leszczyńska pystytytti kuusen Versaillesiin vuonna 1738, ja saksalaissyntyisen Orléansin herttuattaren, Helene von Mecklenburg-Schwerinin, kerrotaan tuoneen sen Ludvig Filipin hoviin vuonna 1837. Englannissa tietä näytti toinen saksalaissyntyinen kuningatar.

Miten joulusta tuli tuntemamme perhejuhla?

Lasten, kodin ja lahjojen ympärille rakentuva joulu muotoutui 1800-luvulla, ennen kaikkea Englannissa ja Yhdysvalloissa. Yrjö III:n puoliso, Saksassa syntynyt kuningatar Charlotte, pystytti kuusen lastenjuhlaa varten jo vuonna 1800. Muotiin sen kuitenkin toivat kuningatar Viktoria ja prinssi Albert.

Vuonna 1848 The Illustrated London News kuvasi Windsorin linnan kuusia yksityiskohtaisesti ja julkaisi kaiverruksen kuninkaallisesta perheestä kokoontuneena yhden ympärille. Jouluna 1850 amerikkalainen lehti Godey’s Lady’s Book julkaisi saman kaiverruksen, josta oli poistettu kuningattaren tiara ja Albertin viikset: kuninkaallisesta perheestä tuli tavallinen amerikkalainen perhe kuusensa ympärillä.

Siinä välissä, 19. joulukuuta 1843, Charles Dickens julkaisi teoksen Saiturin joulu (A Christmas Carol). Ensimmäinen 6 000 kappaleen painos myytiin loppuun ennen joulua, ja 2 000 kappaleen toinen painos seurasi heti. Dickens, joka oli itse maksanut kalliin tuotannon, ansaitsi sillä hyvin vähän. Kirja auttoi elvyttämään joulun ”hengen” ja sen juhlailon.

Puuttui enää yövieras. Hän oli muotoutumassa New Yorkissa vuoden 1821 vihkosen ja Thomas Nastin kaiverrusten välillä. Jos haluat tavata hänet sellaisena kuin hän on nykyään, voit kirjoittaa kirjeen Joulupukille tai seurata hänen reittiään 24. päivän iltana Joulupukin seurannalla.