Miksi Joulupukki laskeutuu savupiipusta? Tarina erilaisesta ovesta

Miksi Joulupukki tulee savupiipun kautta?

Koska vuosisatojen ajan takka oli kodin keskus. Siellä laitettiin ruoka, siinä lämmiteltiin ja sen ääressä kerrottiin tarinoita. Ranskan kielessä tästä on jäänyt jälki: Trésor de la langue française ajoittaa noin vuoteen 1135 sanan ”foier”, joka tarkoittaa takan tulisijaa, ja mainitsee vuodelta 1572 Ronsardilta merkityksen ”paikka, jossa perhe asuu”. Sana foyer tarkoittaa siis sekä tulta että niitä, jotka elävät sen ympärillä.

Joulukuu vahvisti tätä roolia entisestään. Reimsin yliopiston keskiajantutkija Karin Ueltschi lainaa Maupassant’ta, jolle tämä kuukausi oli ”musta aukko vuoden pohjalla”, jolloin linnoittaudutaan kotiin ”tulisijan ääreen”. Siellä poltettiin joulupölkky. Tavasta antoi ensimmäisen yksityiskohtaisen kuvauksen baselilainen opiskelija vuonna 1597, ja se edellytti, kuten Ueltschi muistuttaa, että talossa oli tulisija.

Öisin ovi oli lukittu ja ikkunaluukut kiinni. Hormi oli ainoa aukko ulos ja ennen kaikkea taivaalle. Ilmassa matkustavalle hahmolle se on loogisin mahdollinen sisäänkäynti: hän laskeutuu katolle, ja reitti vie suoraan alas paikkaan, johon perhe on jättänyt kenkänsä.

Kuka laskeutui savupiipusta jo ennen Joulupukkia?

Joulupukki ei keksinyt tätä reittiä. Aiheeseen liittyviä perinteitä koonnut Mental Floss -lehti lainaa 1400-luvun ranskalaista oppinutta Petrus Mamorista, jonka mukaan noidat, tontut ja muut samanlaiset olennot eivät tulleet taloihin seinien läpi vaan savupiipun kautta. Renessanssin saduissa keijut ilmestyvät hormista, ja noidat lentävät sitä kautta luudillaan noitasapattiin.

• Skotlannissa ja Englannissa brownie, kotitonttu, siivoaa perheen nukkuessa ja kulkee sisään ja ulos samaa reittiä: savupiipun kautta.
• Sloveniassa muotoaan muuttava henki skrat laskeutuu hormia pitkin liekehtivässä hahmossa ja tuo vaurautta perheille, joista se pitää.
• Kelteillä bodach on mörkö, joka livahtaa savupiippuun viedäkseen tottelemattomat lapset.
• Kreikassa kallikantzaroi, ilkikuriset peikot, laskeutuvat savupiipuista joulun ja loppiaisen välisten kahdentoista päivän aikana.
• Pennsylvaniassa saksalaisten siirtolaisten Belsnickel pelottelee tuhmia lapsia; Philadelphia Gazette kirjoittaa 19. joulukuuta 1827, että hän ”livahtaa savupiippuun keijujen hetkellä, keskiyöllä”.

Italiassa Befana tekee samoin tammikuun 5. ja 6. päivän välisenä yönä ja täyttää kilttien lasten sukat. Kerromme hänen tarinansa jutussa lahjojen tuojat eri puolilla maailmaa. Joulupukki saapuu siis taloon, jossa savupiippu on jo pitkään ollut yön vieraiden, hyvien ja pahojen, ovi.

Heittikö Pyhä Nikolaus todella kultaa savupiippuun?

Perinteen mukaan noin vuonna 270 syntyneen Myran piispan Nikolauksen kuuluisin legenda kertoo varansa menettäneestä isästä, jolla ei ole varaa myötäjäisiin kolmelle tyttärelleen. Ilman myötäjäisiä he eivät voi mennä naimisiin. Kolme kertaa, öisin, piispa toimittaa taloon kultapussin näyttäytymättä. Kerromme hänen elämästään tarkemmin jutussa kuka oli Pyhä Nikolaus.

Kullan reitti vaihtelee versiosta toiseen, ja pyhimystä koskevia kertomuksia keräävä St. Nicholas Center julkaisee molemmat. Sen pitkässä kertomuksessa ensimmäinen pussi tulee avoimesta ikkunasta ja putoaa takan eteen kuivumaan jätettyyn sukkaan. Lapsille tarkoitetussa lyhyessä versiossa ensimmäinen pussi jätetään kynnykselle, toinen heitetään savupiippuun ja kolmas tulee ikkunasta, kun isä on vahdissa.

Mental Flossin mukaan vanhat versiot puhuvat lähinnä ikkunasta, ja savupiippu vakiintuu myöhemmin. St. Nicholas Center tarkentaa, että joissakin versioissa puhutaan sukan sijaan kengästä, mikä selittäisi eurooppalaisen tavan jättää kenkiä pyhimykselle.

Miksi kengät jätettiin takan eteen?

Kauan ennen sukkia olivat kengät. St. Nicholas Center kuvaa vanhaa tapaa laittaa pähkinöitä, omenoita ja herkkuja kenkiin, jotka oli jätetty sängyn viereen, ikkunalaudalle tai tulisijan eteen. 1600-luvulla tapa on vakiintunut Yhdistyneissä provinsseissa, kuten eräs kuuluisa maalaus osoittaa.

Amsterdamin Rijksmuseumissa on kuva tuosta aamusta. Jan Steenin vuosien 1665 ja 1668 välillä maalaamassa teoksessa ”Pyhän Nikolauksen juhla” pieni tyttö puristaa herkkuja täynnä olevaa ämpäriä, ja vasemmalla poika itkee: hän on löytänyt kengästään vain vitsan, risukimpun. Takan lähellä nuoret laulavat Sinterklaas-laulua.

Ranskassa se oli puukenkä tai kenkä. Office québécois de la langue française mainitsee sen joulusukkaa käsittelevässä artikkelissaan: ranskalaislapset asettivat puukengän tai kengän sängyn tai takan viereen. Vuonna 1804 syntynyt George Sand kertoo vuonna 1855 julkaistussa teoksessaan Histoire de ma vie odottaneensa, että ”pieni Joulupukki” laskeutuisi ”takan putkea pitkin”, ja että seuraavana aamuna hänen ensimmäinen katseensa osui kenkään ”tulisijan reunalla”. Sieltä hän löysi pienen kakun, appelsiinin tai kauniin punaisen omenan.

Yksityiskohdalla on merkitystä. Ranskassa Joulupukki kulkee hormin kautta jo 1800-luvun alussa, useita vuosia ennen vuoden 1823 amerikkalaista runoa. Ripustettu sukka taas on angloamerikkalainen tapa, jota seuraamme askel askeleelta jutussa joulusukkien historia.

Milloin Joulupukki alkoi laskeutua savupiipusta?

Yhdysvalloissa ajatus rakentuu New Yorkissa noin viidessätoista vuodessa. Vuonna 1809 Washington Irving julkaisee New Yorkin historiansa, jossa hollantilaisperheet ripustavat Nikolauksen päivän aattona sukan ”savupiippuun” ja löytävät sen aamulla täytettynä. Seuraavissa korjatuissa painoksissa pyhimys ei enää tyydy pudottamaan lahjoja suosikkiensa savupiippuihin: kerran vuodessa, Irving kirjoittaa, hän ”kierähtää alas savupiipuista” patriarkkojen jälkeläisten luo.

1. 1809Washington Irving kuvaa savupiippuun ripustetun sukan Nikolauksen päivän aattona.
2. 1810New-York Historical Societyn Nikolauksen päivän illallista varten John Pintard teettää Alexander Andersonilla kuvan pyhimyksestä ja takan reunaan ripustetuista sukista, joissa on herkkuja.
3. 1821William B. Gilleyn julkaisemassa vihkosessa The Children’s Friend reki lentää ”savupiippujen yllä”; kaiverrus näyttää sen katolla.
4. 1823Troy Sentinel julkaisee nimettömänä runon ”A Visit from St. Nicholas”, jossa vieras laskeutuu savupiipusta ja nousee samaa tietä takaisin.

Vuoden 1823 runo muuttaa ajatuksen näyttämöksi. Sukat on ”ripustettu huolella takan reunaan”, vieras laskeutuu alas ”yhdellä loikalla”, ja hänen turkisvaatteensa ovat ”tuhkan ja noen tahrimat”. Hän täyttää sukat hiljaa, painaa sitten sormen nenänsä sivulle, nyökkää ja nousee hormia pitkin ylös. Teksti, joka liitettiin Clement Clarke Mooreen vuonna 1837 ja otettiin mukaan hänen vuoden 1844 kokoelmaansa, kerrotaan tarkemmin jutussa runon ”The Night Before Christmas” historia.

Yksi tarkennus tekee kohtauksesta uskottavan: Moorella vieras on ”iloinen vanha tonttu”, jolla on ”pienoisreki” ja ”kahdeksan pikkuruista poroa”. Pieni hahmo mahtuu vaivatta hormiin. Kun kuvittajat, etunenässä Thomas Nast vuodesta 1863, antavat hänelle aikuisen miehen koon, savupiippu käy yhtäkkiä ahtaammaksi. Kolumnisti Justin Fox näkee tässä alkuperän epätodennäköiselle kuvalle hormiin juuttuneesta isokokoisesta miehestä.

Miten Joulupukki pääsee taloon, jossa ei ole savupiippua?

Kysymys on lähes yhtä vanha kuin runo. New England Today -lehden mukaan valurautakamiinat yleistyvät Yhdysvalloissa 1830- ja 1840-luvuilla: ne ovat avotakkaa säästeliäämpiä ja tarvitsevat vain kapean putken, ja lapset miettivät, voiko Joulupukki ryömiä kamiinan putkea pitkin.

Vuonna 1893 Harper’s Weeklyn pääkirjoitus on asiasta huolissaan: suljetun kamiinan myötä pyhimykselle olisi pitänyt järjestää ”jokin muu sisäänkäynti kuin savupiippu”. Kymmenen vuotta myöhemmin Ralph Bates Silloway odottaa yhä omaansa kamiinasta. Nykyään ongelma on laajempi. Bloombergin kolumnisti Justin Fox huomautti vuonna 2020, että vain 39 prosentissa Yhdysvalloissa vuonna 2019 rakennetuista uusista omakotitaloista oli takka, mikä oli alhaisin luku sen jälkeen, kun väestönlaskentavirasto alkoi seurata sitä vuonna 1973.

Perheiden vastaukset

• Taikaavain: Joulupukki avaa ulko-oven erityisellä avaimella. Romper-sivusto kuvasi sitä vuonna 2019 jouluperinteeksi, jonka voi esitellä lapsille kirjeessä tai joulukalenterissa.
• Ikkuna: Justin Foxin perhe jätti yhden raolleen joka jouluaatto.
• Kamiina tai sen ritilät: vuonna 2023 kuusivuotias vermontilainen tyttö selitti New England Todaylle, että koska Joulupukki on taikaolento, hän kulkee kamiinan pienistä rei’istä.
• Ovi ja vara-avain: mainelainen poika, jonka savupiippu on muurattu umpeen, vakuutti samalle lehdelle, että Joulupukki käyttää vara-avainta.
• Yksinkertaisesti taika: selitys, johon useimmat vanhemmat päätyvät, kunhan lapset nukkuvat.

Jouluaattona Joulupukin seuranta näyttää hänen kierroksensa katolta katolle, oli savupiippua tai ei. Ja toiseen usein toistuvaan logistiikkakysymykseen vastaa juttu miten Joulupukki jakaa kaikki lahjat yhdessä yössä.