Keitä ovat Joulupukin tontut? Niiden tarina, työt ja kuuluisimmat tontut

Keitä ovat Joulupukin tontut?

Ne ovat Joulupukin apulaisia. Perinteen mukaan ne valmistavat lelut Pohjoisnavan verstaassa ja hoitavat Joulupukin poroja. Ne kuvataan pieninä, vihreisiin tai punaisiin puettuina, suipot korvat ja suippo myssy päässä. Tarinoissa ne elävät pitkään: useita satoja vuosia, joskus tuhansia.

Niiden suku on vanha. Englannin sana *elf* juontuu muinaisnorjan sanasta *álfar*, joka tarkoitti germaanisen mytologian olentoja, paljon joulua vanhempia. Ranskan sana *lutin* taas polveutuu Trésor de la langue française -sanakirjan mukaan latinan nimestä *Neptunus*, ja keskiajalla se tarkoitti pientä yön demonia, enemmän veijaria kuin pahantahtoista. Skandinaviassa joulun apulaisilla on muut nimet: Tanskassa ja Norjassa *nisse*, Ruotsissa *tomte*. Näiden maatilan henkien, joille jätetään jouluaattona kulhollinen puuroa, tarina kerrotaan jutussa onko Joulupukki tonttu.

Niiden asu on paljon velkaa televisiolle. Vuonna 1964 Rankin/Bassin tuottama elokuva ”Rudolph the Red-Nosed Reindeer” puki tontut värikkäisiin vaatteisiin ja kartionmuotoisiin hattuihin. Elokuva ”Elf” kopioi saman asun pilkulleen vuonna 2003 ja kuvasi näyttelijät pakotetulla perspektiivillä, jotta he näyttäisivät pienemmiltä.

Kaikki tontut eivät ole verstaan työläisiä. Islannissa kolmetoista vierailijaa laskeutuu vuorilta yksi kerrallaan joulua edeltävien kolmentoista päivän aikana, ja lapset asettavat kengän ikkunalaudalle saadakseen herkun. Esittelemme heidät jutussa lahjojen tuojat eri puolilla maailmaa.

Mistä lähtien Joulupukilla on ollut tonttuja?

Vuoden 1823 runo ”A Visit from St. Nicholas” kutsuu Joulupukkia itseään nimellä ”a right jolly old elf”, iloinen vanha tonttu, mutta ei anna hänelle yhtään apulaista. Työtä tekevät tontut saapuvat sukupolvea myöhemmin. Vanhin löytämämme kertomus ilmestyy Harper’s Weeklyn joulunumerossa 1857 otsikolla ”The Wonders of Santa Claus”. Paikallishistoriaan keskittyvä Morristown Green, joka nojaa North Jersey History & Genealogy Centerin kokoelmiin, pitää sitä ensimmäisenä yksityiskohtaisena kuvauksena Pyhän Nikolauksen arjesta.

Tekstissä pyhimys asuu kukkulan laella talossa, jossa tontut valmistavat ”kakkuja, sokerimanteleita ja leluja sukkien täytteeksi”: kärryjä ja nukkeja, pillejä, lintuja ja norsuja. Sisäänkäynnin kyltti varoittaa: tänne ei pääse kukaan, joka makaa liian myöhään sängyssä. Ja jos lapset tulevat vakoilemaan verstasta, tontut pysähtyvät kesken kaiken ja haihtuvat ”huurteiseen usvaan”. Kummallinen yksityiskohta: vuonna 1857 hän ei vielä asu Pohjoisnavalla, ja kertomuksen mukaan hän on syntynyt Saksassa.

1. 1812Grimmin veljekset julkaisevat sadun ”Tontut ja suutari”, jossa kaksi pientä miestä tekee töitä öisin juuri ennen joulua.
2. noin 1855Louisa May Alcott kirjoittaa kokoelman ”Christmas Elves”, jota ei koskaan julkaistu ja joka on nykyään kadonnut.
3. 1857Harper’s Weekly kuvaa tonttuja, jotka valmistavat leluja ja herkkuja pyhimyksen talossa.
4. 1866Thomas Nast piirtää Joulupukin verstaan teokseen ”Santa Claus and His Works”.
5. 1873Godey’s Lady’s Bookin joulukansi näyttää Joulupukin lelujen ja tonttujen ympäröimänä.
6. 1902L. Frank Baum antaa Joulupukille neljä taianomaista apulaista.
7. 1932Walt Disney julkaisee lyhytelokuvan ”Santa’s Workshop”.

Alcottin tarina ja vuoden 1873 kannen tarina kerrotaan tarkemmin jutussa onko Joulupukki tonttu. Tässä ratkaisee päivämäärä: noin vuonna 1860 ajatus apulaisten joukosta on New Yorkissa vakiintunut.

Mitä Joulupukin tontut tekevät?

Ensimmäinen työ on verstas. Thomas Nast julkaisee 29. joulukuuta 1866 Harper’s Weeklyssä aukeaman ”Santa Claus and His Works”. Kun hänen piirroksensa kootaan kirjaksi vuonna 1890, kuvatekstit toistetaan: niissä lukee ”Work-shop”, verstas, mutta myös ”Santa Claus stable”, talli, ja ”Account book, record of behaviour”, käytöskirja. Nykyisen verstaan kolme osastoa ovat jo paikalla: valmistus, eläinten hoito ja kirjanpito.

Seitsemän vuotta myöhemmin Godey’s Lady’s Bookin joulukuun 1873 kansi näyttää verstaan täydessä touhussa, ja kuvatekstissä lukee: ”Here we have an idea of the preparations that are made to supply the young folks with toys at Christmas time.” Tontut ovat siinä erikoistuneita työläisiä. 1900-luvun elokuvat lisäävät muita tehtäviä elektronisista leluista saattuelentäjiin.

Kylän suuret verstaat

• Tehdas: keinuhevosia, nukkeja, junia ja pelejä lasten kanssa laaditun listan mukaan. Lelulistamme antaa siitä esimakua.
• Talli: porojen ruokinta, valjaiden tarkastus ja reen valmistelu 24. päivän yötä varten.
• Posti: jokaisen kirjeen Joulupukille avaaminen, lajittelu ja arkistointi.
• Rekisteri: vuoden hyvien tekojen kirjaaminen Kiltti vai tuhma -tunnistimen avulla.
• Paketointi: paperia, nauhoja ja nimilappuja, viimeinen työvaihe ennen lähtöä.

Voit kiertää verstaat kylän kartalla ja käydä sitten tervehtimässä työporukkaa tonttujen sivulla.

Mitkä ovat Joulupukin apulaisten nimet Baumin sadussa?

Vuonna 1902 Oz-kirjojen kirjoittaja L. Frank Baum julkaisee teoksen ”The Life and Adventures of Santa Claus”, jonka on kuvittanut Mary Cowles Clark. Sadussa Claus on löytölapsi, jonka nymfi Necile kasvattaa Burzeen metsässä. Hänen ensimmäisiin leluihinsa osallistuu koko taikaväki: Rylit antavat hänelle värit, Knookit valitsevat hänelle pehmeää puuta ja Keijut tuovat sahoja, puutaltoja ja muita työkaluja.

Kirjan lopussa Joulupukki saa neljä pysyvää apulaista, yhden kustakin kansasta. Baum ei kutsu heitä tontuiksi, mutta he ovat nykyisen työporukan esi-isiä, ja työnjako on jo olemassa.

• Kilter, pixie, jonka lahjoittaa Ak, maailman Metsien mestari. Baumin mukaan hän on ”hiljainen ja nopea”, ja juuri hän kerää lasten kirjeet.
• Peter, Knook, jonka lähettää Knookien ruhtinas, villieläinten vartijoiden johtaja.
• Nuter, Ryl, jonka lähettää Rylien ruhtinas, kukkien vartijoiden johtaja.
• Wisk, keiju, jonka lähettää Keijujen kuningatar. Juuri hän ehdottaa, että taloihin, joissa ei ole savupiippua, kuljettaisiin seinien läpi.

Satuun on jäänyt jälki jopa taikaolennolta tulleesta leluideasta: Necile ehdottaa, että nuket sanoisivat ”isi” ja ”äiti”. Muut kyvyt, jotka Baum antaa Joulupukille, on koottu juttuun mitkä ovat Joulupukin voimat.

Onko Joulupukin tonttuja olemassa oikeasti?

Joillakin on jopa palkkakuitti. Ranskassa La Poste avaa joka syksy Joulupukin sihteeristön Libournessa Gironden departementissa. Vuonna 2025 Joulupukki ja hänen 60 tonttuaan palasivat 18. marraskuuta julkaistun tiedotteen mukaan töihin 19. marraskuuta vastaamaan satoihintuhansiin kirjeisiin, joita oli saapunut eri puolilta maailmaa. Lapsilla oli aikaa kirjoittaa 20. joulukuuta asti. Tontut vastaavat myös englanniksi.

Kanadassa joukko on paljon suurempi. Vuonna 2013 Kanadan posti Canada Post ilmoitti 9 000 postitontusta, työntekijöistä ja vapaaehtoisista eläkeläisistä, jotka olivat jo antaneet ohjelmalle yli 226 000 tuntia. Vuodesta 1982 lähtien he olivat saaneet yli 21,8 miljoonaa kirjettä, ja he voivat vastata yli 30 kielellä, pistekirjoitus mukaan lukien.

Yhdysvalloissa Indianan osavaltiossa sijaitsevalla pikkukaupungilla nimeltä Santa Claus on ollut oma postitoimisto vuodesta 1856. Siellä ”Santa’s Elves” -nimellä tunnetut vapaaehtoiset vastaavat jokaiselle kirjoittavalle lapselle, ja perinne ulottuu ainakin vuoteen 1914. Tämän postin koko tarina kerrotaan jutussa Joulupukille kirjoitettujen kirjeiden historia.

Keitä ovat kuuluisimmat tontut?

Herttaisin on ehkä Hermey. Nukkeanimaatiossa ”Rudolph the Red-Nosed Reindeer”, joka esitettiin ensimmäisen kerran NBC:llä 6. joulukuuta 1964 General Electric Fantasy Hour -ohjelmassa, tämä tonttu lähtee verstaasta, koska haaveilee hammaslääkärin ammatista. Käsikirjoituksissa nimi on nimenomaan ”Hermey”, vaikka jotkin kirjat kutsuvat häntä nimellä ”Herbie”.

Elokuvissa päätonttu on nimeltään Bernard vuonna 1994 ilmestyneessä elokuvassa ”The Santa Clause”. Häntä esittää David Krumholtz, joka oli silloin kuusitoistavuotias, sillä elokuvasarjassa tonttujen roolit annetaan lapsille ja nuorille. Vuonna 2003 elokuva ”Elf” kertoo Buddysta, ihmisestä, joka on kasvanut tonttujen keskellä. Hänen vaiheensa kerrotaan jutussa onko Joulupukki tonttu.

Uusin tulokas asuu kodeissa. Kepposia tekevä tonttu, Yhdysvalloissa ”Elf on the Shelf”, syntyy vuonna 2005: silloin Carol Aebersold julkaisee kirjan, jota myydään yhdessä hahmon kanssa ja jossa tonttu tarkkailee lapsia ja raportoi Joulupukille. Futura huomauttaa, että samana vuonna Quebecissä eräs isoisä piirsi jälkiä lumeen saadakseen lapsenlapsensa uskomaan, että tonttu oli käynyt. Vanhemmat löytävät sääntöjä ja ideoita oppaastamme kepposia tekevään tonttuun.