Joulupukin kirjeiden historia: takasta postitoimistoon

Miten lapset lähettivät kirjeitä Joulupukille ennen postia?

Savupiipun kautta. Yhdysvaltain postilaitoksen historioitsija sanoo sen suoraan: yksi suosittu varhainen tapa oli laittaa kirje takkaan, koska uskottiin, että savu kantaa toiveet Pohjoisnavalle. Jotkut lapset polttivat kirjeen, toiset työnsivät sen hormiin, jotta vieras löytäisi sen tullessaan alas. Mental Flossin mukaan Skotlannissa jotkut lapset työnsivät päänsä savupiippuun ja huusivat toiveensa.

Logiikka on yksinkertainen: jos Joulupukki tulee sisään savupiipusta, sinne posti myös jätetään. Kerromme, miten savupiipusta tuli hänen etuovensa, artikkelissa Miksi Joulupukki tulee savupiipusta?. Dublinin kirje, joka oli allekirjoitettu ”A or H Howard”, löytyi täsmälleen sieltä, minne sen kirjoittajat olivat sen asettaneet: kadun puoleisen makuuhuoneen hormista, jotta Joulupukki näkisi sen. Vuoden 1911 väestönlaskennan mukaan osoitteessa asui kolme lasta, heidän joukossaan 10-vuotias Hannah ja 7-vuotias Fred.

Vuosisadan vaihteen tienoilla savupiippu alkoi menettää asemiaan. Joulukuussa 1901 Chicago Daily Tribune huomasi, että lapset uskoivat kirjeensä nyt postin huomaan. Jotkut osoittivat ne hyvin huolellisesti, kuten poika, joka kirjoitti: ”Mr. Santa Claus, Frost Mansion, In the Land of Snow, North Pole.”

Kuka kirjoitti ensimmäiset kirjeet Joulupukin nimissä?

Vanhemmat, kauan ennen postinkantajia. Cambridgessa Massachusettsissa runoilija Henry Wadsworth Longfellow’n vaimo Fanny Appleton Longfellow ylläpiti useiden vuosien ajan kirjeenvaihtoa lastensa ja Santa Clausin välillä. National Park Servicen säilyttämissä perheen papereissa on hänen poikiensa Charlesin ja Ernestin kirjeitä ”SANTI CLAUSille” sekä Charlesille, Ernestille ja Alicelle osoitettuja vastauksia. Vastausten käsiala muistuttaa läheisesti Fannyn omaa.

Ernestin kirjeessä, joka on kirjoitettu 1850-luvun alussa hänen ollessaan kuuden ja kymmenen vuoden välillä, hän toivoo sotilaslakkia, patruunalaukkua, jossa on hopeinen kotka, puusepän työkalulaatikkoa ja ”SPIE GLRSiä”, kaukoputkea luovasti kirjoitettuna. Jokainen lahja on piirretty nimensä viereen, samoin perheen talo Brattle Streetillä ja pieni reki sivun kulmassa.

Joulupukin vastauksissa lapsia kehuttiin hyvistä teoista ja nuhdeltiin lempeästi huonoista tavoista. Jouluaattona 1851 Charleyta moitittiin siitä, ettei hän ollut tarpeeksi kiltti pikkuveljelleen.

Englannissa tunnetuin esimerkki tulee Oxfordista. Vuodesta 1920 vuoteen 1943 J. R. R. Tolkien kirjoitti lapsilleen joka jouluaatto kirjeen Joulupukilta. Kaikki alkoi siitä, että hänen vanhin poikansa John, kolmevuotias, oli kysynyt, kuka Joulupukki on ja missä hän asuu. Oxfordin yliopiston mukaan osa kirjeistä tuli tavallisen postinkantajan mukana, jonka Tolkien oli ottanut salaisuuteen mukaan, kun taas toiset ilmestyivät tulisijan ääreen Pohjoisnavan postimerkein, joiden hinta oli ”2 suukkoa”.

Miten sanomalehdet saivat lapset kirjoittamaan Joulupukille?

Harper’s Weeklyn kannessa 30. joulukuuta 1871 Joulupukki istui kirjoituspöytänsä ääressä postinsa keskellä. Piirroksen teki Thomas Nast, joka oli piirtänyt Joulupukkia lehteen vuodesta 1863. Joulupukki lajittelee kirjeensä kahteen pinoon, toinen kilteille ja toinen tuhmille lapsille. Mental Floss huomauttaa, että tiedot postitoimistoihin saapuneista Joulupukin kirjeistä lisääntyivät piirroksen ilmestymistä seuranneena vuonna.

Paikallislehdet tarttuivat ajatukseen. Vuonna 1901 Monroe City Democrat Missourissa tarjosi ”kaksi palkintoa” parhaasta kirjeestä Joulupukille. Vuonna 1922 Daily Ardmoreite Oklahomassa palkitsi kolme parasta. Voittajakirjeet painettiin lehteen usein lapsen kotiosoitteen kera, käytäntö, joka saisi kenet tahansa nykypäivän toimittajan värähtämään.

Lehdet saivat myös kirjeitä, joissa ei pyydetty leluja lainkaan. Vuonna 1897 kahdeksanvuotias Virginia O’Hanlon kirjoitti New Yorkin The Sun -lehdelle kysyäkseen, onko Joulupukki olemassa, koska hänen isänsä oli sanonut hänelle: ”Jos se lukee THE SUNissa, se on totta.” Vastauksen kirjoitti toimittaja Francis P. Church. Virginian kirje on yhä hänen perheensä hallussa. Tarkastelemme tätä vastausta ja sitä, mitä se voi opettaa vanhemmille, artikkelissa Miten kertoa lapselle totuus Joulupukista.

Milloin posti alkoi vastata Joulupukin kirjeisiin?

Aluksi se ei vastannut niihin lainkaan. Postisäännöt luokittelivat ”kuvitteellisiin” osoitteisiin lähetetyt kirjeet toimituskelvottomiksi. Ne palautettiin lähettäjälle, jos mahdollista; jos ei, ne menivät Washingtonin Dead Letter Officeen, kuolleiden kirjeiden toimistoon, jossa virkailijat avasivat ne, yrittivät tunnistaa lapsen ja sitten tuhosivat ne. Toisen postin avaaminen oli rikos, myös postivirkailijalle.

Jotkut työntekijät rikkoivat sääntöjä silti. 1890-luvun puolivälissä Dead Letter Officen virkailijat antoivat erään ”rikkaan vanhan miehen” ottaa vuosittain kaksikymmentä tai kolmekymmentä Joulupukin kirjettä ja toteuttaa lasten toiveet. Vuonna 1894 West Havenin postimestari Harris Eames Connecticutissa avasi seitsemänvuotiaan Fannie-tytön kirjeen, joka oli osoitettu ”Sandy Clousille”. Hän tunsi perheen, kokosi kaupungin kauppiaat, ja kaksi päivää myöhemmin, jouluaattona, tytön ovella odotti kasa lahjoja.

1. 1907Postiministeri George von L. Meyer antaa 13. joulukuuta postimestareille luvan välittää Joulupukin kirjeitä hyväntekeväisyysjärjestöille.
2. 1908Lupa perutaan: Joulupukin posti New Yorkin postitoimistossa oli kasvanut yli 13-kertaiseksi, eikä järjestöillä ollut aikaa tarkistaa pyyntöjä.
3. 1911Postiministeri Frank H. Hitchcock palauttaa luvan 1. marraskuuta.
4. 1912Hitchcock uusii luvan. USPS ajoittaa Letters to Santa -ohjelmansa alun tähän vuoteen ja juhli sen satavuotista taivalta vuonna 2012.
5. 1913Sääntö kirjataan Postal Laws and Regulations -säädöskokoelmaan, jossa se on pysynyt siitä lähtien.

1950-luvun alussa jotkut hyväntekeväisyysjärjestöt kutsuivat lahjakeräyksiään nimellä ”Operation Santa Claus”. Nimi jäi New Yorkin postin ohjelmalle, jossa yleisö käy ”adoptoimassa” kirjeitä James A. Farley Buildingissa Eighth Avenuella. Pelkästään New York saa yli puoli miljoonaa kirjettä kauden aikana.

Sääntöjä tiukennettiin lasten suojelemiseksi. Vuonna 2006 USPS antoi kansalliset ohjeet ja vaati adoptoijia esittämään kuvallisen henkilöllisyystodistuksen. Vuodesta 2009 lapsen osoite on peitetty ja korvattu numerolla: lahjoittaja tuo lahjan takaisin postiin, joka postittaa sen ilman, että lahjoittaja koskaan näkee osoitetta. Vuonna 2017 kokeilu antoi newyorkilaisten adoptoida kirjeitä verkossa. Vuonna 2020 verkkoadoptio avattiin koko maahan, ja se houkutteli yli miljoona kävijää ja yli 21 000 pakettia.

Miten Ranskan posti alkoi vastata kirjeisiin?

Ranskassa oli sama ongelma vielä tiukemman lain alla. Kirje, jonka vastaanottajaa ei tunnettu, päätyi Dépôt central des rebuts -toimistoon, kuolleiden kirjeiden keskusvarastoon Pariisin pääpostissa osoitteessa 52 rue du Louvre. Vuonna 1771 kuninkaallisella asetuksella perustettu toimisto oli ainoa, jolla oli lupa rikkoa kirjesalaisuus vastaanottajan jäljittämiseksi. Koska Père Noëlilla, Ranskan Joulupukilla, ei ollut rekisteröityä osoitetta, lasten kirjeet tuhottiin siellä.

Tammikuussa 1958 Ranskan postin henkilöstötiedote mainitsi ensimmäistä kertaa ”Père Noëlin runsaan postin”. Kirjeitä tuli kaikkialta Ranskasta, mutta myös Pohjois-Afrikasta, Guineasta ja Madagaskarilta, ja maan pohjoisosissa Pyhä Nikolaus korvasi usein Père Noëlin kirjekuoressa. Joulukuussa 1959 sama tiedote kertoi luvun: noin 4 000 kirjettä vuodessa päätyi kuolleiden kirjeiden toimistoon.

Kyläpostien hoitajat, jotka vastasivat salaa

Maaseudulla muutamat postinhoitajat rikkoivat lakia hiljaisuudessa. Odette Ménager, Loiren laakson Nueil-sur-Layonin postinhoitaja vuodesta 1948 vuoteen 1956, vastasi lapsille Joulupukin nimissä ”vapisevalla” käsialalla, hyvin vanhan miehen kirjoituksella, ja postitti vastaukset ilman postimerkkejä. Hän piti salaisuuden kuolemaansa saakka vuonna 1977.

Normandiassa Veules-les-Rosesissa Magdeleine Homo teki samoin 1950-luvun alussa. Hän allekirjoitti ”Le Père Noël”, liimasi vanhoja postimerkkejä ja lisäsi merkinnän ”par avion” saadakseen kirjeen näyttämään aidolta. Hänen postinkantajansa Juliette Leboucher, joka tunsi kylän jokaisen perheen, auttoi häntä räätälöimään neuvot. Noin vuonna 1958 hän pyysi virallista lupaa ja sai sen pääkonttorista ja, kuten sanottiin, itse ministeriltä. Muutamaa vuotta myöhemmin hän joutui työtaakan alla luopumaan.

Postihallinto otti tehtävän hoitaakseen vuonna 1962. Jacques Marette, posti- ja teleministeri huhtikuusta 1962 huhtikuuhun 1967, perusti kansallisen Joulupukin postipalvelun. Ensimmäisen vastauskortin piirsi René Chagnard, tunnettu nimellä Chag: lakkipäinen postinkantaja ojentaa Père Noëlille tämän postin savupiipun huipulla. Tekstin kirjoitti ministerin sisar Françoise Dolto, joka ei ollut vielä kuuluisa. Viisivuotiaana hän oli itse kirjoittanut Père Noëlille ja pyytänyt pientä lelupostilaatikkoa.

Tuona ensimmäisenä vuonna lähetettiin 2 000 korttia. Vuonna 1963 palvelu sai 18 300 kirjettä mutta pystyi vastaamaan vain noin 5 000:een: vain 28 prosentissa oli lapsen osoite kirjekuoren takana, tapa, jota perheet eivät olleet vielä omaksuneet.

Miksi ranskalaiset kirjeet Joulupukille menevät Libourneen?

Koska kuolleiden kirjeiden toimisto muutti sinne. Pariisin toimistosta oli loppumassa tila, ja Georges Pompidoun hallitus halusi siirtää julkisia palveluja pois pääkaupungista. Libournen pormestari Robert Boulin esitteli suunnitelman Bordeaux’n lähellä sijaitsevan kaupunkinsa valtuustolle 26. marraskuuta 1965. Toimisto avattiin 20. maaliskuuta 1967 viinitarhojen keskellä Les Grandchamps -nimisessä paikassa uudella nimellä Centre de recherche du courrier.

Seuraavat vuodet olivat töyssyisiä. Vuonna 1968 toukokuun lakkojen jälkeen posti oli kuusi kuukautta jäljessä, palvelu peruttiin, ja 96 000 kirjettä jäi vastaamatta. Se palasi vuonna 1969. Tammikuussa 1970 ministeriön lehti Postes et Télécommunications kuvasi sitä ensimmäistä kertaa nimellä ”Secrétariat du Père Noël”, Joulupukin sihteeristö. Ensimmäinen tehtävään palkattu sihteeri, Maryvonne Large, työskenteli 18 naisvirkailijan kanssa. Joulukuussa heidän oli pidettävä yllä tahtia ”yksi vastaus minuutissa”.

Vuonna 1972 kortit suunnitellut tiimi laati itselleen periaatteet. Tekstin piti vaihtua joka vuosi mutta pysyä tunnistettavana, sillä monet lapset kirjoittivat neljä tai viisi vuotta peräkkäin. Sen piti olla luettavissa lastentarhaikäisistä alkaen. Siinä ei saanut koskaan suoraan väittää, että Père Noël on olemassa, vaan lapsen piti päätellä se itse. Ja siinä piti vihjata lempeästi, että Père Noëlilla on paljon työtä eikä hän voi tuoda kaikkea. Öljykriisi ja vuoden 1974 lakot jättivät silti 72 000 kirjettä vastaamatta.

Sihteeristö on yhä Libournessa. Vuonna 2025 se avautui uudelleen 19. marraskuuta 60 tontun ja vierailevan kirjoittajan, kirjailija ja elokuvantekijä Nicolas Vanierin voimin, edellisvuoden Michel Bussin ja Olivia Ruizin jälkeen. La Posten mukaan se auttaa yli miljoonaa lasta vuodessa, asettaa erityisiä postilaatikoita yli 2 300 postitoimistoon ja vastaa myös englanniksi. Lapset kirjoittavat kirjekuoreen ”Père Noël” ja osoitteensa sen taakse ennen 20. joulukuuta. Lapsesi voi kirjoittaa myös kirje Joulupukille -sivultamme.

Missä maissa Joulupukin kirjeisiin vastataan?

Useat kansalliset postilaitokset seurasivat perässä. Tarkat osoitteet ja kirjekuoren täyttöohjeet löytyvät artikkelista Missä Joulupukki asuu?. Tärkeät vuosiluvut ovat seuraavat.

• Itävalta, 1950: Christkindlin postitoimisto Steyrin lähellä avattiin tuona vuonna. Se vastaa Jeesus-lapselle osoitettuihin kirjeisiin ja lähettää joka kausi noin 1,5 miljoonaa lähetystä jouluisella postimerkillään ja leimallaan.
• Kanada, 1982: Canada Post alkoi laskea Joulupukin kirjeitä, postinumero H0H 0H0. Vuoteen 2013 mennessä kokonaismäärä ylitti 21,8 miljoonaa, ja vastauksia lähetettiin yli 30 kielellä, pistekirjoitus mukaan lukien.
• Suomi, 1985: Joulupukin Pääposti napapiirillä Rovaniemen lähellä on vastaanottanut kirjeitä siitä lähtien, yli 15 miljoonaa 198 maasta, ja nykyään noin puoli miljoonaa vuodessa. Jokainen lähetys saa napapiirin postileiman.
• Yhdysvallat, 2020: kirjeiden verkkoadoptio avattiin koko maalle.

Ajatus ei ole muuttunut Fanny Longfellow’n ajoista: aikuinen lukee kirjeen huolellisesti ja käyttää aikaa vastaamiseen. Jos lapsesi kirjoittaa sellaista, kirje Joulupukille -sivumme opastaa hänet läpi, ja artikkelista Miten pitää joulun taika elossa löytyy lisää ideoita jatkoon.