Mistä Joulupukin porot tulivat? Vuoden 1821 vihkosesta Rudolfiin

Milloin poro ilmestyy ensimmäistä kertaa Joulupukin rinnalle?

Vuonna 1821 newyorkilainen kirjanpainaja William B. Gilley julkaisee pienen nidotun vihkosen nimeltä The Children’s Friend: A New-Year’s Present, to the Little Ones from Five to Twelve. Siinä on nimetön runo, joka tunnetaan nykyään ensimmäisestä säkeestään ”Old Santeclaus with Much Delight”, ja kahdeksan väritettyä kuvaa. Se on vanhin tunnettu julkaisu, jossa poro vetää Joulupukin rekeä. Yalen yliopiston Beinecke-kirjasto säilyttää siitä yhden kappaleen.

Ensimmäisessä kuvassa yksi nimetön poro vetää rekeä, jossa on kyltti: ”REWARDS”, palkinnot. Vanha mies tuo lahjoja kilteille lapsille. Muille hän jättää koivunvitsan, jota teksti kuvaa Jumalan tarkoittamaksi välineeksi lasten kurittamiseen. Ollaan kaukana nykyisestä lempeästä hahmosta.

Vihkonen muuttaa myös päivämäärän. Vierailu ei enää tapahdu 6. joulukuuta, Nikolauksen päivänä, vaan jouluaattona. Kirjoittajaa ja piirtäjää ei ole tunnistettu. Tekijyyden selvittämiseen erikoistunut Don Foster on ehdottanut, että sen takana olisi Clement Clarke Moore, mutta oletus on yhä kiistanalainen. Hahmon syntytarinan kerromme jutussa Joulupukin todellinen tarina.

Miten Joulupukki sai kahdeksan poroa?

New Yorkin osavaltiossa ilmestyvä Troy Sentinel julkaisee 23. joulukuuta 1823 ilman allekirjoitusta runon ”A Visit from St. Nicholas”. Se nimetään Clement Clarke Mooren kirjoittamaksi vuonna 1837, ja Moore ottaa sen omiin Poems-kokoelmaansa vuonna 1844; toiset pitävät tekijänä Henry Livingstonia. Kertoja näkee siinä saapuvan ”pienoisreen ja kahdeksan pikkuruista poroa”, jotka nousevat sitten ”katolle asti” lelukuorman kanssa.

Troyssa painetussa versiossa kaksi viimeistä poroa ovat nimeltään Dunder ja Blixem, hollanniksi ”ukkonen” ja ”salama”, silmänisku New Yorkin hollantilaiseen menneisyyteen. Moore nimeää ne uudelleen Donderiksi ja Blitzeniksi vuoden 1844 laitoksessaan, lähemmäs saksaa. Muoto Donner vakiintuu vasta 1900-luvun alussa.

Kahdeksasta ei tullut pyhää lukua hetkessä. Vuonna 1902 Oz-kirjojen kirjoittaja L. Frank Baum julkaisee teoksen The Life and Adventures of Santa Claus, jossa on kymmenen poron valjakko, ja sen johtopari on nimeltään Flossie ja Glossie. Lapset kuitenkin muistavat vuoden 1823 listan. Ranskankieliset käännökset ovat vaihdelleet laitoksittain, ja vertailemme niitä jutussa Joulupukin porojen nimet.

Miksi poroja eikä hevosia?

Vuoden 1821 vihkonen ja vuoden 1823 runo eivät kumpikaan selitä valintaansa. Tiedetään, että poro oli eurooppalaisille lukijoille jo pitkään ollut Kaukaisen Pohjolan tunnuseläin ja että kylmästä saapuva vieras tuskin tulisi kärryillä. Kaksi vanhaa asiakirjaa osoittaa, kuinka kauan tämä kuva on kiertänyt.

Noin vuonna 890 varakas norjalainen nimeltä Ottar, eli Ohthere, kertoo matkoistaan Englannin kuninkaalle Alfred Suurelle. Hän asuu pohjoisempana kuin kukaan muu norjalainen, Hålogalandissa. Hänellä on yhä kuusisataa kesyä poroa, joita hän ei ole myynyt, ja niiden joukossa kuusi erittäin arvokasta ”houkutusporoa”, joiden avulla saamelaiset pyydystävät villipeuroja. Niiden rinnalla hänellä on vain kaksikymmentä nautaa, kaksikymmentä lammasta ja kaksikymmentä sikaa. Hänen kertomuksensa, joka on liitetty historioitsija Orosiuksen englanninkieliseen käännökseen, sisältää poroa tarkoittavan sanan ensiesiintymän muinaisenglannissa, muodossa hranas.

Vuonna 1673 Frankfurtissa ilmestyy Upsalan professorin Johannes Schefferuksen Lapponia. Teoksen, jonka tilasi yliopiston kansleri Magnus De la Gardie, piti muun muassa vaientaa huhu: Euroopassa sanottiin, että Ruotsin voitot johtuivat osin saamelaisten taikuudesta. Schefferus ei koskaan käynyt Lapissa. Hän nojasi Pohjois-Ruotsin pappien kertomuksiin ja yksityiskokoelmien saamelaisesineisiin.

Kirja käännetään englanniksi Oxfordissa vuonna 1674, saksaksi vuonna 1675, ranskaksi vuonna 1678 ja hollanniksi vuonna 1682. Sen 26 puupiirroksesta yksi esittää miestä istumassa poron vetämässä reessä. Sukupolvien ajan lukijoille Lappi on ennen kaikkea tätä: lunta, matala reki ja valjastettu poro.

Mistä sana reindeer tulee?

Englannin reindeer on lainattu skandinaavisista kielistä, kuten muinaisislannin hreindýri tai ruotsin rendjur. Sen alkuosa rein tulee epävarmaa alkuperää olevasta germaanisesta juuresta, joka liittyy luultavasti eläimen sarviin. Loppuosa deer tarkoitti alun perin mitä tahansa eläintä. Ottarin kertomuksen jälkeen sana palaa englantiin vasta noin vuonna 1440.

Kuka kasvattaa oikeita poroja? Lapin saamelaiset poronhoitajat

Saamelaiset asuvat Pohjois-Norjassa, Pohjois-Ruotsissa, Pohjois-Suomessa ja Venäjän Kuolan niemimaalla. Pohjoismaiden ministerineuvoston tutkimuslaitos Nordregio arvioi heidän määräkseen 65 000:sta 100 000:een: noin 40 000 Norjassa, 15 000:sta 25 000:een Ruotsissa, noin 10 000 Suomessa ja noin 2 000 Venäjällä. Luvut ovat arvioita, koska yksikään näistä maista ei tilastoi etnistä alkuperää. Nordregio laskee saamen kieliä olevan kymmenen. Vain osa saamelaisista hoitaa poroja.

Norjassa poronhoitajat työskentelevät yhdessä siidassa, omistajien ryhmässä, joka paimentaa poroja yhdessä tietyllä alueella. Vuosina 2006-2007 maassa oli 556 siidayksikköä ja 2 936 poronhoidosta elävää ihmistä. Ammatti muuttui 1960-luvulla sen myötä, mitä kansainvälinen poronhoitokeskus kutsuu moottorikelkkavallankumoukseksi, ja sen jälkeen tulivat mönkijät, moottoripyörät ja helikopterit. Liha on päätuote, lisäksi taljat, luut ja sarvet.

• Norja: noin 241 000 poroa vuonna 2007, poromäärä vaihtelee noin 200 000 eläimen tuntumassa.
• Ruotsi: noin 220 000 poroa vuonna 2007, 1900-luvulla 150 000:sta 300 000:een.
• Suomi: noin 207 000 poroa vuosina 2004-2005, huippu yli 250 000:ssa 1970- ja 1980-luvuilla.
• Korvamerkit: jokaisella vasalla on oltava omistajansa rekisteröity merkki ennen ensimmäisen vuotensa 31. lokakuuta; Ruotsissa hyväksyttyjä viiltoja on parikymmentä, ja niitä yhdistellään noin kolmellakymmenellä tavalla, kullakin oma nimensä.

Norjassa vuoden 2007 poronhoitolaki sitoo oikeuden omistaa poroja saamelaisella laidunalueella korvamerkkiin, joka edellyttää, että omistaja on saamelainen ja että poronhoito on hänen, hänen vanhempansa tai isovanhempansa pääammatti. Ruotsissa lääninhallitus asettaa poromäärän ylärajan kullekin saamelaiskylälle mutta ei kullekin omistajalle. Laskennat tehdään keväällä ennen vasomista.

Miten oikeat porot tulivat Amerikkaan?

Alaskassa sana reindeer tarkoittaa vain kesyjä eläimiä; niiden saman lajin villejä serkkuja kutsutaan karibuiksi. Vuonna 1891 lähetyssaarnaaja Sheldon Jackson ja William T. Lopp tuovat ensimmäiset porot Siperiasta. Tulokset ovat pettymys, ja Jackson kääntyy Lapin puoleen: hän rekrytoi poronhoitajia skandinaavisten sanomalehtien ilmoituksilla, ja ensimmäinen ryhmä saapuu vuonna 1894.

1. 1891Sheldon Jackson ja William T. Lopp tuovat ensimmäiset porot Siperiasta Alaskaan.
2. 1894Ensimmäinen saamelaisten poronhoitajien ryhmä saapuu kouluttamaan alkuperäiskansojen oppilaita.
3. 1898Valtion retkikunta: yli 500 poroa hoitajineen kulkee New Yorkin ja sitten Seattlen kautta kohti Alaskaa.
4. 1900Sopimukset päättyvät: osa jää, osa lähtee kultaryntäykseen tai palaa Lappiin.
5. 1926Lomen Company ja Macy’s-tavaratalot aloittavat joulukulkueet, joissa on Joulupukki ja porovaljakoita.

Vuoden 1898 retkikunta perustuu 18. joulukuuta 1897 annettuun lakiin, joka myöntää 200 000 dollaria, koska Jackson pelkää Klondiken kullankaivajien näkevän nälkää. 24. tammikuuta 1898 allekirjoitettu sopimus lupaa kaksi vuotta työtä, ilmaisen hoidon ja koulun lapsille. Vaimoineen ja lapsineen ryhmässä on 170 ihmistä, saamelaisia, norjalaisia, ruotsalaisia ja suomalaisia.

1920-luvulla Alaskan porotokat ylittävät reilusti 100 000 eläintä, ja Lomenin veljesten yritys haluaa myydä niiden lihaa ja turkiksia koko maahan. Vuonna 1926 se ryhtyy yhteistyöhön Macy’sin kanssa järjestääkseen joulukulkueita, joissa joulupukit saapuvat oikeiden porojen vetämillä reillä saamelaisten ja alkuperäiskansojen poronhoitajien ohjaamina. Näiden kulkueiden ensimmäinen Joulupukki on nimeltään Matthis Ivar Klementsen Nillika. Portland, Saint Paul, Boston, Chicago ja Brooklyn saavat kulkueita aina 1930-luvulle asti.

Lomenit julkaisuttavat sanomalehdissä myös keksittyjä lasten kirjeitä, joissa kysytään, tuleeko Joulupukki poroineen. Tapauksesta kertova kansainvälinen poronhoitokeskus näkee ”poronkuninkaaksi” kutsutussa Carl Lomenissa yhden Joulupukin ja hänen valjakkonsa kaupallisen version rakentajista. Oikean kirjeen, ilman kaupallisia taka-ajatuksia, voit kirjoittaa kirjesivullamme.

Mistä tulee Rudolf, punakuonoinen poro?

Rudolf, suomalaisille Petteri Punakuono, syntyi chicagolaisessa toimistossa. Vuonna 1939 Montgomery Ward -tavarataloketju pyytää yhdeltä mainostekstinkirjoittajaltaan, vuonna 1926 Dartmouthista valmistuneelta Robert L. Maylta, lapsille jaettavaa joulukirjasta. May valitsee poron ja tekee siitä isosydämisen ruman ankanpoikasen. Hän kertoi myöhemmin ammentaneensa omasta lapsuudestaan ujona, pienenä poikana, jota ei koskaan valittu joukkueisiin ensimmäisenä.

Hän kirjoittaa tekstin noin viidessäkymmenessä tunnissa kauheana vuonna: hänen syöpää sairastava vaimonsa Evelyn kuolee 28. heinäkuuta 1939. Ketjun graafisen osaston taiteilija Denver Gillen lähtee hänen ja hänen tyttärensä Barbaran kanssa eläintarhaan tutkimaan poroja. Jakelu alkaa 1. marraskuuta 1939, ja kauden aikana jaetaan 2,4 miljoonaa kappaletta. Sodanaikaisen paperipulan vuoksi uusintapainos odottaa vuoteen 1946: 3,6 miljoonaa kappaletta lisää.

Montgomery Wardin johto luovuttaa 1. tammikuuta 1947 oikeudet Maylle, joka on velkaantunut ensimmäisen vaimonsa sairaalakuluista. Hänen lankonsa Johnny Marks säveltää laulun vuonna 1949. Gene Autry levyttää sen 27. kesäkuuta 1949, Columbia julkaisee sen syyskuussa, ja se nousee Yhdysvaltain myyntilistan kärkeen joulunalusaikaan 1949: 1,75 miljoonaa levyä ensimmäisellä kaudella, yhteensä 12,5 miljoonaa hänen versiostaan.

NBC esittää 6. joulukuuta 1964 General Electric Fantasy Hour -ohjelmassa nukkeanimaation, jonka on tuottanut Videocraft International, myöhempi Rankin/Bass. Kertojana on Burl Ives. Siinä tavataan Hermey, tonttu, joka haaveilee hammaslääkärin ammatista, ja hylättyjen lelujen saari. Elokuva on esitetty joka vuosi vuodesta 1964, mikä on Yhdysvaltain television pisimpään jatkunut jouluohjelma. Laulun löydät joululaulujemme joukosta.

Ovatko Joulupukin porot naaraita?

Kysymys palaa joka talvi, ja sillä on vakava pohja. Alaskan kalastus- ja riistaviraston mukaan poro eli karibu on hirvieläinten heimon ainoa laji, jonka molemmilla sukupuolilla on sarvet. Aikuisten urosten sarvet ovat suuret ja massiiviset, naaraiden lyhyemmät ja hennommat.

Kaikki ratkeaa sarvien pudottamisen aikataulussa. Suurimmat urokset pudottavat sarvensa lokakuun lopussa kiima-ajan jälkeen. Nuoret urokset ja kantamattomat naaraat pitävät ne huhtikuuhun asti, ja kantavat naaraat vasan syntymään saakka, toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa. Poro, jolla on vielä suuret sarvet 24. joulukuuta, on siis luultavasti naaras tai nuori uros. Suurten urosten pää on silloin jo paljas.

Miltä oikea poro näyttää?

• Paino: aikuinen naaras 80:stä 120 kiloon, uros keskimäärin 159:stä 182 kiloon, ennätykset 318 kiloa.
• Sorkat: leveät ja koverat, ne levenevät kantamaan eläintä lumella ja toimivat meloina sen uidessa.
• Matkat: jotkin tokat vaeltavat jopa 640 km kesä- ja talvilaitumien välillä ja voivat kulkea 80 km päivässä.
• Talviruoka: jäkälää, kuuluisaa ”poronjäkälää”, kuivia saroja ja pieniä varpuja kuten mustikkaa.
• Silmät: silmänpohjan heijastava kerros muuttuu kesän kullankeltaisesta talven syvänsiniseksi Lontoon University Collegen ja Tromssan yliopiston vuonna 2013 julkaiseman tutkimuksen mukaan.

Osaavatko porot lentää?

Mikään vanha teksti ei sano sitä Joulupukin porosta ennen vuotta 1821, jolloin se jo kiitää ”savupiippujen yli”. Kauempana ajassa Mongolian ja Altain ”peurakivet”, vähintään 3 000 vuotta vanhat hautakivet, esittävät usein pitkäsarvisia hirvieläimiä, jotka näyttävät lähtevän lentoon. Joskus luetaan, että lentävät porot olisivat peräisin punakärpässientä nauttineilta shamaaneilta: kansainvälinen poronhoitokeskus pitää valtaosaa näistä kertomuksista mielikuvituksellisina ja epätarkkoina. Kylässä selitys on yksinkertaisempi, ja siihen voi tutustua kylän kartalla.