Miten joulua vietetään Meksikossa? Posadat, piñatat, Nochebuena ja itämaan tietäjät

Milloin joulu alkaa ja päättyy Meksikossa?

Kausi alkaa Guadalupen Neitsyen juhlalla 12. joulukuuta, jota edeltää 3. päivänä alkava yhdeksän päivän rukoussarja. Usein juuri sinä päivänä perheet pystyttävät nacimienton eli seimen, joka saa olla paikallaan 2. helmikuuta asti. Meksikolaisiin seimiin lisätään mielellään paikallisia yksityiskohtia: nopal-kaktuksia, kalkkunoita ja tortilloja valmistava nainen.

1. 12.12.Guadalupen Neitsyen juhla, seimen pystytys.
2. 16.-24.12.Yhdeksän posada-iltaa lauluineen, ponchineen ja piñatoineen.
3. 23.12.Noche de Rábanos Oaxacassa, veistettyjen retiisien kilpailu.
4. 24.12.Nochebuena: Misa de Gallo, myöhäinen illallinen, Jeesuslapsi lasketaan seimeen.
5. 28.12.Día de los Santos Inocentes, Meksikon vastine aprillipäivälle.
6. 6.1.Día de Reyes: itämaan tietäjien lahjat ja rosca.
7. 2.2.Día de la Candelaria: Jeesuslapsen siunaus ja tamalet.

Tämä kalenteri muuttaa lasten kannalta kaiken. Pieni meksikolainen voi saada lahjan 24. päivän iltana, toisen 6. tammikuuta ja jakaa tamaleja koko perheen kanssa 2. helmikuuta.

Mitä ovat Meksikon Las Posadas?

*Posada* tarkoittaa ”majataloa” tai ”majoitusta”. Posadoissa esitetään uudelleen Marian ja Joosefin etsintä Betlehemissä, kun he koputtavat ovelta ovelle löytämättä yösijaa. Niitä vietetään joka ilta 16. ja 24. joulukuuta välillä eli yhdeksänä iltana: perinteen mukaan kukin ilta edustaa yhtä Marian raskauskuukautta.

Niiden alkuperä on tarkka. Lähteiden mukaan ne saivat alkunsa augustinolaisesta San Agustín de Acolmanin luostarista Méxicon lähellä. Vuonna 1586 tai 1587, kirjoittajasta riippuen, sen priori fray Diego de Soria sai paavi Sixtus V:ltä luvan viettää *misas de aguinaldo* -messuja, ”lahjamessuja”, 16. ja 24. joulukuuta välisenä aikana. Ajan mittaan juhla siirtyi kirkosta talosta taloon, kaduille ja pihoille.

Miten posada etenee?

• Kaksi henkilöä, usein lapsia, esittää Mariaa ja Joosefia; joskus Maria ratsastaa oikealla aasilla. Toiset kulkueet kantavat vain pieniä patsaita.
• Johtaja kantaa kynttilää, jota suojaa paperinen varjostin, ja jokainen seuraa omine valoineen.
• Joukko jakautuu kahtia: toinen puoli laulaa ulkona ja pyytää majapaikkaa, pedir posada, toinen vastaa sisältä ja kieltäytyy.
• Viimeisellä ovella ”majatalon isännät” tunnistavat pyhiinvaeltajat ja avaavat. Seimen edessä rukoillaan, usein rukousnauhaa.
• Sitten alkaa juhla: villancicoja, tamaleja, atolea, buñueloja, ponchea ja piñata.

Vieraat lähtevät usein kotiin aguinaldon, pienen makeispussin, kanssa. Tapa on kulkenut kauas: Texasin San Antoniossa suuri posada kulkee joka vuosi vuodesta 1966 River Walkia pitkin San Fernandon katedraaliin, ja Filippiineillä siitä on syntynyt oma näytelmä, *Panunulúyan*.

Miksi joulupiñatassa on seitsemän sakaraa?

Joulun piñata ei ole aasi tai piirroshahmo: se on seitsensakarainen tähti, joka on perinteisesti rakennettu saviruukun ympärille. Jokainen sakara edustaa yhtä seitsemästä kuolemansynnistä. Kun piñata rikotaan, synnit ”tuhotaan” vertauskuvallisesti, ja putoavat hedelmät ja karkit jaetaan kaikkien kesken.

Se kuuluu jokaiseen posada-iltaan, ja lapset odottavat sitä hetkeä koko illan. Sakarat on puettu värikkääseen paperiin ja pitkiin hapsuihin, jotka lentävät jokaisella iskulla.

Nykyään tähtipiñatan rinnalla on hahmon muotoisia piñatoja, ja monet on tehty pahvista eikä savesta. Rakenne on silti yhteisen koetuksen: kukin lapsi lyö vuorollaan, samalla kun aikuiset laulavat ja vetävät narusta, niin että tähti nousee ja laskee.

Miten Nochebuenaa vietetään joulukuun 24. päivän iltana?

Joulukuun 24. päivää kutsutaan nimellä Nochebuena, ”hyvä yö”. Perheet osallistuvat myöhään illalla vietettävään Misa de Gallo -messuun, ”kukon messuun”, ja kokoontuvat sitten suurelle illalliselle. Juuri sinä iltana seimeen lisätään vihdoin Jeesuslapsen hahmo, Niño Dios, jota seimi on odottanut tyhjänä 12. joulukuuta asti.

Pöydässä on bacalaota, muhennokseksi valmistettua suolaturskaa, romeritoja, mehevälehtistä kasvia, joka keitetään ja tarjoillaan mole-kastikkeessa usein katkarapukakkujen kanssa, sekä kalkkunaa tai kinkkua. Lapset leikkivät tähtisadetikuilla, *luces de Belén*, ”Betlehemin valoilla”. El Universalin mukaan romeritoja syötiin jo ennen valloitusta, ja koska ruoassa ei ole lihaa, se vakiintui vigilia-aterioihin, ja joulukuun 24. päivä oli sellainen. Lahjat avataan usein keskiyöllä, ja itse joulupäivä on melko rauhallinen.

Nochebuenan kukka

Kasvi, jota muu maailma kutsuu joulutähdeksi, kantaa Meksikossa juhlan nimeä: flor de Nochebuena. Ennen valloitusta sen nahuatlinkielinen nimi oli *cuetlaxochitl*, jonka Gaceta UNAM kääntää ”kuihtuvaksi kukaksi”. Sitä käytettiin seremonioissa, ja hallitsijat kasvattivat sitä puutarhoissaan.

Sen englanninkielinen nimi poinsettia tulee Joel R. Poinsettista, joka nimitettiin Yhdysvaltain ensimmäiseksi lähettilääksi Meksikoon vuonna 1825. Hän lähti maasta vuonna 1828, ja Philadelphian Bartramin puutarha esitteli ”Poinsettian” vuoden 1829 lopulla. Gaceta UNAMin mukaan Eurooppa tuotti vuonna 2018 noin 110 miljoonaa kasvia, Yhdysvallat 50 miljoonaa ja Meksiko 19 miljoonaa.

Mikä on Oaxacan Noche de Rábanos?

Joka vuosi 23. joulukuuta Oaxacan pääaukio maan eteläosassa täyttyy veistetyistä retiiseistä. Seimiä, tanssijoita, kirkkoja ja eläimiä: yli sata osallistujaa veistää kokonaisia näkymiä jättiläisretiiseihin. Kaupunki on järjestänyt kilpailua vuodesta 1897.

Mexico News Dailyn mukaan retiisit tulevat kaikki samalta pellolta Santa Cruz Xoxocotlánista. Ne kylvetään kolmessa erässä erikokoisten retiisien saamiseksi tekniikoilla, jotka tekevät niistä syömäkelvottomia, ja ne korjataan 19. joulukuuta. Näytös kestää vain muutaman tunnin: veistämisen jälkeen retiisit nahistuvat ja menettävät muotonsa. Muissa sarjoissa käytetään kuivattuja kukkia ja maissinlehtiä.

Erään legendan mukaan munkit olisivat 1700-luvulla löytäneet joulukuussa unohtuneita retiisejä ja vieneet ne torille kummajaisina. Varmaa on, että jo ennen kilpailua vihannesviljelijät veistivät liian suuria retiisejä houkutellakseen asiakkaita joulutorille.

Pastorelat ja Santos Inocentes

Koko maassa kausi on myös pastorelojen aikaa: ne ovat paimennäytelmiä, joissa arkkienkeli Mikael, paholainen Luzbel ja koominen erakko kulkevat kohti Betlehemiä. Joulukuun 28. päivänä, Santos Inocentes -päivänä, tehdään kepposia kuin aprillipäivänä: klassisin on lainata jokin esine tekaistulla verukkeella.

Kuka tuo lahjat Meksikossa: Santa Claus, Niño Dios vai itämaan tietäjät?

Kaikki kolme, perheestä riippuen. Meksikossa sanotaan yksinkertaisesti Santa Claus, englanninkielinen nimi säilyttäen, ja hän käy 24. päivän iltana. Monissa kodeissa joululahjat tuo Niño Dios, Jeesuslapsi. Ja 6. tammikuuta tulevat Reyes Magos, itämaan tietäjät, jotka tuovat usein eniten lahjoja. Heidän nimistään kerrotaan tarkemmin jutussa Joulupukin nimet eri puolilla maailmaa.

Nämä tavat eivät ole niin vanhoja kuin voisi kuvitella. Meksikon kansallisen autonomisen yliopiston julkaisu UNAM Global muistuttaa, että lahjojen antaminen lapsille loppiaisena ei ole siirtomaa-ajan perinne: se vakiintui 1800-luvulla. Eräs tutkija kutsuu siinä Santa Clausia ”anglosaksiseksi perinteeksi”.

Tammikuun 5. päivän yönä lapset asettavat kengän oven lähelle ja lähettävät joskus kirjeensä tietäjille heliumpallon mukana. Kuudentena päivänä jaetaan rosca de Reyes, kruununmuotoinen pulla, jonka sisään on piilotettu pieni Jeesuslapsen hahmo. Sen löytäjä tarjoaa tamalet 2. helmikuuta, Candelariana, jolloin seimen Jeesuslapsi, usein juhlaa varten puettuna, viedään kirkkoon siunattavaksi. Itämaan tietäjistä kerrotaan tarkemmin jutussa kuka tuo lahjat eri puolilla maailmaa.

Joulukuusi tuli myöhemmin, ensin Meksikoon asettuneiden ulkomaalaisten koteihin ja vasta sitten meksikolaisperheisiin. Lopulta se rikkoi ennätyksiä: vuonna 2009 México pystytti 110,35 metrin kuusen, jonka Guinness tunnusti tuolloin maailman suurimmaksi. Jos haluat kirjoittaa Joulupukille ennen hänen käyntiään 24. päivänä, käytä kirjesivuamme.